Kotipäiviä

Ollaan tyttöjen kanssa vietetty monta kotipäivää pienimmän sairastellessa ja siirretty tapaamisia ensi viikkoon. Tänään aamuaurinko paistoi kauniina ja uusi aamu toi myös paremman voinnin. Leikki maistui taas.

Fanny kysyy aina aamuisin: "Onko tänään kotipäivä, saanko pukea ihan, mitä itse haluan?" Ja niin pienin valitsee kaapista mieleisensä vaatekokonaisuuden. Tänään oli vuorossa kesäinen mekko, se on kuulemma niin kaunis. Housuja ei neiti ole valinnut vielä koskaan.. :)

Päätettiin herkutella ja leivottiin yhdessä ropsua eli pannukakkua, koska ruokakin maitti taas paremmin pienimmänkin suukkuun. Ja niin hyvää se on sellaisenaan tai joko vadelmahillon tai jäätelön kanssa. Tarjolla oli lasten lempijäätelöä, joten kyllä tänään kelpasi pakkaspäivästä nauttia kotona.

Uusi pieni alku

 Pienen jännityksen kanssa aloittelimme aamua, sillä tänään oli suuri päivä. Näkisimme masussa asustavan pienen ihmeen. Niin epätodelliselta on kaikki vielä tuntunut, vaikka olotilani on kyllä kertonut, että jotain on sisälläni meneillään.

Ja siellä se oli. Pieni ihme ja niin rakas meille. Sydän sykki, niin voimakkaasti. Elämää. Siellä pieni käsi vilkutti. Pieni jalka heilui. Kuinka ihmeellistä se aina onkaan, nähdä uusi alku, niin hauras, niin voimakas. Niin niin suuri ihme. Lahja Taivaasta.

Kuinka onnellinen olenkaan. Saan kolmannen kerran kokea odotuksen. Kuinka uskomattomalta tämä tuntuukaan. Kaikki.

 Pienen käden vilkutus..

Näin pieni..

Äitiyskorttiin kerätään taas merkintöjä..

 Rakas sisko oli suureksi avuksi tänään, sillä hän saapui aamusella hoivamaan pieniä tyttöjäni, ja oli yhteisiä leikkejä odotettukin taas. Niin hyvin oli heillä aamupäivä mennyt!

Yhdessä maisteltiin grillattua kanaa tuoreen leivän kanssa sekä tietysti juotiin jälkkäriksi teet korvapuustien kera.

Hiljalleen kulkevat viikot

Lumentäyteisiä pakkaspäiviä ollaan vietetty tyttöjen kanssa kotosalla ihan vain leikkien, palapelejä tehden, leikkiruokaa herkutellen ja kirjoja lueskellen. Ollaan tehty kauppa lastenhuoneeseen ja osteltu milloin suklaisia herkkuja milloin arkisesti maitoa ja mehua. Ja silloin kuuluu Fannyn suusta: "Ruokakaupassa pakataan ostokset itse", kun on niin mukava sujauttaa pienin käsin omat ostokset pieneen paperikassiin. Ollaan puettu haalarit, jalkoihin villasukat sekä piilotettu pienet sormet kintaisiin ja hiussuortuvat myssyihin, ja lähdetty ulkoilemaan lumikinosten keskelle. On kiipeilty niihin, laskettu peppumäkeä tai pulkkailtu lähimäelle laskemaan hurjempia laskuja. Voi, näitä päiviä tiedän ikävöiväni, vaikka nyt ne ovat joskus tuntuneet loputtoman pitkiltä. Raskailtakin. Nämä päivät, kun voimani vie jokin tuntematon sisälläni, jokin uusi ja ainutkertainen. Pieni elämä. Kun on masu ollut kipeämpi kuin koskaan, kun pahoinvointi ei ole helpottanut aamuun ja illalla on tullut itku, kun olotila on pahentunut entisestään. En ole tiennyt kenelle voimani annan, rakkaille tytöilleni vai pienelle sisälläni, ja lopuksi olen vain luovuttanut. Piiloutunut peiton alle ja toivonut, että tytöt eivät huomaisi, etteivät he osaisi kaivata minua nyt, että leikkisivät yhdessä. Ja sitä he ovat tehneet, nämä viimeiset viikot. Olleet kärsivällisiä, reippaita, omatoimimisia. Ja niin vain ollaan selvitty, yhdessä. Iltaan, kunnes isikin on ollut jakamassa arjen aherrukset. Mutta mitään ylimääräistä en ole jaksanut, en siivota, en laittaa hyvää ruokaa, leipoa saati sisustaa. Olen vain ollut.

  

Kunnes koitti se parempi päivä. Viikot lähenivät raskausviikolle 12 ja oloni koheni. Voimani palautuivat, ainakin paremminksi. Aloin välittää, siivota, leipoa tyttöjen kanssa ja tehdä mm. hyvää jauhelihakeittoa ja lihapihvejä. Elämänlaatu parani, ainakin niin, ettei joka päivä tarvinnut vain kivuta aamupalan jälkeen takaisin sänkyyn. Kuinka ihanalta arki taas maistuikaan. Ja kun talvipäivän aurinko paistoi ikkunasta tänään, näin minäkin valoa elämässä. Ja tätä olin odottanut, 12 pitkää viikkoa.

Tämä ilta tuntuu uskomattoman pitkältä, kun odottaa huomista, sinun näkemistäsi. Jännittää. Paljon. Enemmän kuin koskaan. En tiedä, mitä koen, kun kaikki on ollut kuin unisilla saappailla kulkemista, päivistä selviytymistä ja vain paremman odottamista. Mutta nyt, kun jaksan taas ajatella, keskittyä muuhunkin, kun masuuni, joka on kipeänä ollut läsnä kokoajan, tunnen suurta onnea ja rakkautta. Sisälläni kasvaa ihme! Mutta vasta huomenna uskallan ajatella sinua enemmän, että olet oikeasti siellä, sillä tässä alussa olen pienen olemassaolosta ollut epävarmempi kuin aikaisemmissa odotuksissa. Se, mitä huominen tuo tullessaan on Suuremman käsissä!

Taloprojektista

Blogini on päiväkirja elämästämme. Tänne kerään arkemme kohokohtia, juhlahetkiä, pieniä ja suuria asioita, niitä, jotka haluan muistaa tästä ihanasta ajasta, kun olen tyttöjeni kanssa kotona. Alunperin aloitin blogini myös sen vuoksi, että tallennan tänne rakennusprojektimme eri vaiheita. Ne ovat kuitenkin jääneet taka-alalle, sillä ne ovat olleet niin isoja juttuja kirjoittaa. Tontti on ostettu ja talopaketti tilattu, täytetty siis kasa papareita ensin pyöriteltyämme suunnitelmia kuukauden päivät.

Unelmiemme projekti elää kuitenkin joka päivä arjessamme, ajatuksissamme ja suunnitelmissamme. Kaikessa. Viimeiset viikot ja voimavarat ovatkin menneet taloprojektiimme. Sillä on haalittu työmiehiä, mietitty LVI-suunnitelmia ja selvitetty perustukseen liittyvien asioita. On täytetty lupahakemuksia, suunniteltu keittiötä ja kilpailutettu kaikenmaailman yrityksiä eri rakennusvaiheisiin liittyen, ym. mistä minulla ei taida paljoa olla hajuakaan, miehenikun on hoitanut näitä asioita satojen puhelinsoittojen, tapaamisten ja sähköpostien muodossa. 

Mutta kyllä se etenee, meidän taloprojekti, hiljalleen, ja kun koittaa kesäkuun puoliväli, saapuu Kannustalojen autot tontillemme. Ja vaikka tuosta päivästä on vielä pitkä matka siihen päivään, kun pääsemme muuttamaan, on tuokin päivä jo pala toteutunutta haavetta, niin odotettu, sillä niin paljosta ollaan jo selvitty. Ja sitten alkaa se työntouhu. Mutta en ikinä voinut kuvitellakaan, miten paljon kaikkea tähän alkuukin jo liittyy, mutta hyvään kannattaa varmasti panostaa ja sitä odottaa!

Tervetuloa siis lukemaan blogiani, toivottavasti enenevässä määrin myös taloprojektistamme. Alunperin blogini oli suljettu, mutta julkiseksi tein sen, koska niin monella ystävälläni oli hankala päästä lukemaan kuulumisiamme. En ole tätä sen kummemmin missään jakanut, mutta on ollut ilo saada uusia lukijoita sekä ihania kommentteja.

Pysykäähän mukana!

Meille on kertynyt vinot pinot rakennusalan kirjasia, keittiö- ja takkaesitteitä sekä sisustuslehtiä.
Päällimmäisenä lehti, mistä kaikki sai alkunsa.. pala meidän unelmaa.

Tampereella

 Oli kassit pakattu valmiiksi ja aamusella lähdettiin ajelemaan rakkaan ystävämme luo Tampereelle. Oli yhteistä päivää siellä jo odotettu. Sovimme, että tapaamme vähän ennen Tamperetta ja piipahdamme pienillä ostoksilla Löytöliiterissä. Sieltä mukaan tarttui muutama kaunis esine kotiin sekä vähän herkkuja. Ajelimme Marian, Antin ja Alexin kauniiseen kotiin ja tilattiin lounaaksi pizzaa ja ranskalaisia. Ja kun kaikilla masut oli täynnä, oli mukava lähteä kirpeään pakkassäähän vaunulenkille ja samalla keskustaan vähän ostoksille. Ja täytyy sanoa, että Marian kanssa tehtiin taas onnistuneita löytöjä, niinkuin aina ennenkin. Mutta onneksi alennuksesta kuitenkin :)

 Alexin vaaleansinisestä huoneessa löytyi ihania juttuja..

 .. mutta omissa repuissakin oli vähän tekemistä mukana.

 Illansuussa kynttilöiden tunnelmassa, kauniisti katetun pöydän äärellä maistui Marian leipoma herkullinen mustikkapiirakka kuuman teemukillisen seuraksi ja siinä samassa vaihtui ajatus jos toinenkin ihan iltahämrään saakka.

  Oli niin mukavan ja leppoisa päivä Tampereen tunnelmissa. Ja kun tähtitaivaan alla, pimeässä illassa saavuimme Nurmijärvelle, odottivat Annan luona meitä pedatut patjat, joiden uumeniin kannoin automatkalla nukahtaneet tytöt. 

Kiitos vielä ihanasta päivästä!

Päivä äitiystävien kanssa

 Nämä pienet ystävykset olivat jo kovasti odottaneet yhteisiä leikkejä.. ♥

.. ja hauskaa oli kuvaustilanteessakin :)

     ♥

Suloiset siskokset

Pienet suloiset pojatkin saatiin samaan kuvaan.. ♥

Rakkautta!

Rakkaat ystävät ♥

Tänään ajeltiin viettämään päivää rakkaiden ystävien kanssa Johannan perheen uuteen kotiin. Haettiin mukaan jokaisen lempiateriat ja kaupan kassiin oli sujautettu mansikkainen kakku ystäviemme eilisen syntymäpäivän kunniaksi. Uuteen kotiin veimme myös valkeita ruusuja. Lumi sateli kauniisti, kun ajelimme ihan tuohon lähelle ja siellä vastassa oli mitä kaunein koti lämpimien sylien kera vastassa. Oli paljon taas kuulumisia vaihdettavana ja leikkejä jaettavana. Kiitos ihanasta päivästä!

Nämä herkut maistuivat pienten suukkuihin..