Mökillä

Syksyisen harmaa päivä, mutta oli mukavan raikas ulkoilusää. Pakattiin reppuun eväät sekä kuumaa vettä teetä varten ja suunnattiin mökille retkeilemään. Mökillä kaikki oli kuin pysähtynyt sitten kuumien, leppoisten kesäpäivien. Oli hiljaista. Siirrettiin ulkokalusteet suojaan verannalle ja samalla muisteltiin kesää, monia yhteisiä päiviä ja mukavia hetkiä aurinkovarjon alla. Ja laiturilla hetken viivyttyämme muistelimme, kuinka kivaa oli pulahtaa uimaan ja voi, miltä se viilentävä vesi tuntuikaan auringon lämmittämällä iholla. Katseltiin kauempana uiskentelevaa lintuparvea, tehtiin vielä hiekkakakkuja ja pelastettiin Muska-koiran löytämät neljä hiirulaista. Kodassa paistuivat makkarat ja keittiöstä löytyi vielä kesän jäljiltä keksit teen ja mehun seuraksi. Oli ikimuistoinen päivä, vaikka kai nämä olivat samalla niinkuin hyvästi, mietimme, vaikka voihan tänne tulla talvellakin retkeilemään.

Syksyinen metsä

 

Auringonpaiste ja syksyinen metsä. Siellä me. Niinkuin vuosi sittenkin. Ihastelemassa tätä kaikkea, syksyn omanlaista tuoksua, upeita värejä ja tuota sinitaivasta, jota vasten lehdet hehkuvat kuin kultaa. Siellä me, ihmettelemässä syksyn tuomaa muutosta kesän vihreyden jälkeen. Ja kuinka syksyn taas saavuttua uudelleen on muuttunut paljon, sillä tänään asteli pienin jaloin tuo pienin, joka vuosi sitten nukkui pienen vastasyntyneen untaan sylissäni. Ja kuka silloin seisoikaan jaloillaan syyslehtien päällä ensikerran? Saa muutos huokaisemaan monessa kohtaa ja tämä hetki on yksi niistä, sillä niin elävänä on mielessä hetket vuoden takaa. Kaunis hetki silloin, niin kaunis nyt. Niitä hetkiä, jotka muistaa varmasti aina. Vuosienkin päästä.
On nämä hetket kuin kultaa.

Daimkakkua

Pohja: 

175 g Dominokeksejä

n. 70 g voita

Täyte:

2 dl vispikermaa

250 g maitorahkaa

1 levy Panda valkosuklaata (130g)

4 liivatelehteä

ripaus sokeria

1 iso Daim-patukka
  
Pinnalle 1 iso Daim-patukka

Hienonna keksit ja lisää sulatettu voi, taputa seos leivinpaperilla pohjustettuun irtopohjavuokaan.

Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään.

Sulata suklaa. Vaahdota kerma. 

Lisää rahka ja sulatettu valkosuklaa kermavaahdon joukkoon, lisää ripaus sokeria oman maun mukaan. Purista vesi liivatelehdistä ja sulata ne kattilassa kiehuvan kuumaan veteen (1rkl). 

Lisää seos ohuena nauhana täytteeseen. 

Lisää lopuksi rouhittu Daimsuklaa ja kaada täyte pohjan päälle. 

Anna hyytyä noin kolme tuntia tai seuraavaan päivään. 

Koristele Daim-rouheella, kun täyte on hyytynyt noin tunnin verran.

 

Sain ihanan ystävän ja pienen suloisen tytön kylään. Olin illalla tehnyt Daimkakun valmiiksi ja nyt se maistui iltapäivän kahvihetkessä tyttöjen nukkuessa uniaan ulkosalla. Siinä oli hyvä olla kuuman kupin äärellä. Vaihtaa kuulumiset, jakaa ajatukset ja muistella yhteisiä työvuosia. Ja taisi meidän pikkuisista tyttösistäkin tulla ystävät, niin ihanat olivat heidän yhteiset leikit. Toivottavasti pian nähdään taas!

Kaksin

Kaksin kotona. Hiljaisuudessa. Alkuun sitä vain tuijottaa lattialle jäänyttä leikkiä ja miettii mielessään tyttöjen ilmeitä. Pieninkin konttailee ympäri taloa kuin etsien siskojaan, vaikka kerroin, että he lähtivät viikoksi maalle mummolaan. Ikävöi hänkin. Mutta selviämme yhdessä ja aiomme nauttia kotonaolosta kaksin, tavata ystäviä ja piipahtaa kaupungilla tulevan viikon aikana. Mutta ihmettelen, miksi ryhdyn pikkuisimman unien aikaan järjestämään vaatehuonetta, sillä sen hyllyiltä löytyneiden tyttöjen pienien vaatteita myötä palaan muistoissa muutamankin vuoden taa ja tulee entistäkin ikävämpi.. Onneksi pienin herää uniltaan valloittaen hymyllään, unisilla silmillään ja koko pienellä olemuksellaan. Viisaa sitten pienellä sormellaan kohti ikkunaa ja kertoo, että siellä menee lentokone. Siihen me jäädään sitä ihmettelemään. On vain tämä hetki ja me siinä. Kaksin. Niin on hyvä näinkin, sillä tiedän, on heilläkin siellä hyvä niin.

Kurpitsakarnevaalit

 

Aurinko paistoi, kun ajeltiin Pajutallille viettämään jokavuotisia Kurpitsakarnevaaleja. Koko sen pihapiiri oli koristeltu värikkäin viirein ja siellä täällä komeili eri kokoisia ja eri muotoisia kurpitsoja sekä pajusta tehtyjä koristeita. Siellä pyörittiin kierrokset pienessä kurpitsakarusellissa, vedettiin narun takaa herkkuja sekä syötiin vohvelit syksyisen luonnon keskellä. Vanhan aitan uumenissa saivat ystävykset leikkiä herkkukauppaa ja sitten seikkailtiin Peikkopolulla. Pihapiirissä vieraili myös mustia lampaita sekä pieni amerikanhevonen, joita lapset silmät loistaen katseli, pieninkin. Ja kotimatkaa tehdessämme kuului takaa: "Äiti, tämä oli mun lempipäivä". Ihana oli päivä tosiaan ja sitä muistellaan varmasti pitkään.