sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Mökillä








Syksyisen harmaa päivä, mutta oli mukavan raikas ulkoilusää. Pakattiin reppuun eväät sekä kuumaa vettä teetä varten ja suunnattiin mökille retkeilemään. Mökillä kaikki oli kuin pysähtynyt sitten kuumien, leppoisten kesäpäivien. Oli hiljaista. Siirrettiin ulkokalusteet suojaan verannalle ja samalla muisteltiin kesää, monia yhteisiä päiviä ja mukavia hetkiä aurinkovarjon alla. Ja laiturilla hetken viivyttyämme muistelimme, kuinka kivaa oli pulahtaa uimaan ja voi, miltä se viilentävä vesi tuntuikaan auringon lämmittämällä iholla. Katseltiin kauempana uiskentelevaa lintuparvea, tehtiin vielä hiekkakakkuja ja pelastettiin Muska-koiran löytämät neljä hiirulaista. Kodassa paistuivat makkarat ja keittiöstä löytyi vielä kesän jäljiltä keksit teen ja mehun seuraksi. Oli ikimuistoinen päivä, vaikka kai nämä olivat samalla niinkuin hyvästi, mietimme, vaikka voihan tänne tulla talvellakin retkeilemään.

6 kommenttia:

  1. Suloisia kuvia <3
    Retkipäivät on ihan parhautta, onneksi se onnistuu omallakin pihalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täytyy myöntää, että kyllä retkipäivissä on se jokin sellainen omanlaisensa tunnelma! Ja tosiaan retkelle voi mennä omalle pihallekin, niin me siskojen kanssa lapsinakin tehtiin :)

      Poista
  2. Talvella vain mukaan vaikka sukset niin voi ennen makkaran tai lettujen paistoa tehdä pienen hiihtolenkin:) Mökki tarjoaa kivoja erilaisia puuhia eri vuodenaikoina. Nauttikaahan mökin tuomista monista kivoista puuhailuista niin kesällä kuin talvella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin teemme, nautimme varmasti mökkimaisemissa retkeilystä myös talvisissa maisemissa! Makkara ei maistukaan missään sen paremmalta kuin nuotiolla paistettuna, ja vieläpä hiihto- tai luisteluretken jälkeen. Joskus ollaan ajeltu mökille myös moottorikelkalla, mökkikun on kuitenkin aika lähellä lapsuudenkotia. Siinä jos jossain on tunnelmaa! :)

      Poista
  3. Menneen kesän kauniit muistot sillä laiturilla vielä, ilmassa tuleva, syksy ja talvi, jotka muuttaa kaiken ympärillään kuin siihen hetkeen pysähtyneeksi. Kohta koko maisemaa peittää valkoinen lumi jää. Miten on kaunista sekin! Voi ikävä noita hiljaisuuden ja rauhan maisemia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, sisko, pian mennään yhdessä, muistellaan mennyttä kesää, sitä, kun aurinko kuumotti iholla ja lasten nauru raiku vedestä! Lähdetään kaikin retkeilemään raikkaaseen säähän, luonnon keskelle, hiljaisuuteen! Siellä kyllä sielu lepää ja kaiken muun voi unohtaa.. <3

      Poista