Viikko maalla

Juhannusreissun jälkeen lomailimme maalla, missä juhannusruusut tuoksuivat lapsuuden kesien tavoin. Oli punaisessa lekkimökissä taas elämää ja hiekkalaatikon reunalla koreilivat upeat kakut. Ja niillä vanhoilla pyörillä poljettiin pitkin hiekkateitä tukka tuulessa hulmuten ja trampoliinilla pompittiin ylös pilvenhattaroita kohti. Sai Muska-koira pienestä tytöstä kaverin palloleikkeihin ja löytyi mummin pakkasesta aina välipalaksi jäätelöä. Eipä siis ihmekään, että pyysivät päästä mummilaan pian uudestaan.

Raparperikakkua

Raparperikakku

Muropohja

125 g voita

1,25 dl sokeria

 1 muna

3,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

Täyte

500 g raparperia

2 rkl perunajauhoja

0,5 dl sokeria

Kuorrute

185 g valkosuklaata

3,5 dl kuohukermaa

2 rkl vaniljakreemi- tai vaniljakastikejauhetta

Koristeluun tuoreita mansikoita ja

tomusokeria

Aloita valmistelut kuorrutteesta. Pilko valkosuklaa veitsellä pieneksi ja levitä leivinpaperille. Paahda uunissa n. 8 minuuttia tai kunnes suklaa on muuttunut vaaleanruskeaksi. Laita suklaa ja kerma kattilaan ja sulata miedolla lämmöllä. Kaada kulhoon ja jäähdytä vesihauteessa. Laita jääkaappiin, kun on jäähtynyt riittävästi. 

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita muna joukkoon ja lisää yhdistetyt kuivat aineet. Laita taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. 

Leikkaa raparperit paloiksi, sekoita perunajauhot ja sokeri niihin. Painele puolet raparpereista taikinan joukkoon ja kaada loput pinnalle. 

Paista uunissa 200 astetta noin 40 minuuttia. Anna kakun jäähtyä. Vatkaa kylmä valkosuklaa-kerma vaahdoksi, siivilöi vaniljakreemijauhe joukkoon. 

Pursota vaahto kakun päälle, koristele.

Selaillessani vanhoja lehtiä löysin herkullisen näköisen Kinuskikissan raparperikakun ohjeen. Ja koska raparperia kasvoi yllinkyllin mummilan vanhan navetan reunamilla, ajattelin kokeilla leipoa kakkua jälkiruoaksi. Laatikosta löytyi vain pieni valkosuklaalevy (100 g) ja tein kuorrutetta siksi vain puolet ohjeesta, mutta mielestäni kakku maistui oikein hyvältä näinkin. Ja niin mukava oli herkutella iltapäivän auringossa, joka pitkästä aikaa lämmitti.

Pienin ♥

Siinä hän nyt on.

Siskon pieni poikavauva.

Kuinka ihana voikaan vastasyntynyt olla! 

♥

Linnanmäellä

Ajellessamme kohti kaupunkia, muisteltiin, kuinka talvella katseltiin nukkuvaa huvipuistoa ja haaveiltiin aurinkoisista hetkistä sen tunnelmassa ja tuoksussa. Ja tänään koitti se päivä, kun lähdimme nauttimaan kesästä ja yhdessöolosta Linnanmäelle. Ilo oli katsella lasten riemua ja naurusuukkuja, sitä, kuinka vauhdin hurma vei mennessään ja tuntui mukavasti vatsanpohjassa. Välillä pienintä vähän jännittikin. Mutta ihana oli päivä Linnanmäen tunnelmassa, ja muistona siitä oli suupielissä vielä aamullakin sitä vaaleanpunaista hattaraa.

Kesäillassa

Siellä kukkuu käki kesäillassa ja maasta löydetyt leppäkertut kiipeilevät pienillä sormilla. Siellä juostaan paljainjaloin, alla hentoinen nurmi. Lähipellolla kasvaa vilja ja toisella laiduntavat lampaat. Ilta-aurinko luo valoaan vielä puiden latvoihin ja terassin ikkunoihin. Siniselle taivaalle nousee kuu. Ja kesällä voi iltapalaksi syödä palat jäätelöä. Kunnes hiljenee piha, koti ja kuuluu peittojen alta unituhina. Ja siinä mietin, että taidan olla onnellinen juuri näin. Kun elämä on aikalailla sitä mistä haaveilin, sitä, mitä omilleni aina toivoinkin. Kun on kesäillassa jotain lapsuuteni kesien tunnelmaa.

Retki Korkeasaareen

 

Tehtiin odotettu retki Korkeasaareen, jossa kuluikin leppoisasti koko kesäinen päivä. Ihasteltiin pitkään niitä pieniä leijonanpentuja ja kuunneltiin ison leijonan isoja karjaisuja. Katseltiin tasanteelta nallekarhun levottomia askeleita ja kun toinen köllötteli hellepäivän kunniaksi. Ja riikinkukko esitteli meille upat sulkansa, se jäi mieleen, kun ensin sen komeaa pyrstöä kehuttiin ja nosti sen sitten näytille. Eikä pieni kesäinen vesisadekaan paljoa haitannut, kun kierreltiin sillä välin ne pienet ötökät, käärmeet ja muut vähemmänsöpöt otukset sademetsän lämmössä.
Oli oikein mukava päivä!

Kesässä

 

Kesäinen metsä.
Siellä auringonsäteet, siellä linnunlaulu.
Kielon kukkaset, jotka muistuttivat lapsuuden kesistä.
Siellä pienin tyttöni. Pieni käsi omassani.
Käsi, joka ojentuu kohti, tarrautuu sitten lujasti kaulaani kiinni.
Pieni rakas, suukottaa poskelleni märän suukon.
Suukottaa hiiruakin, joka on mukana kulkenut kesäisessä metsässä.
Siellä ilo ja onni. Kesän tuntu, ikimuistoinen ja ihana. 

Ja saa nämä hetket toivomaan, ettei kesä koskaan päättyisi.
Ei katoaisi aika taas jonnekin, sillä tässä on vaan niin hyvä näin.
Kesässä.
Kun juostaan paljainvarpain ja annetaan tuulen sekoittaa hiukset.
Kun valo pitää hereillä ja kuuman päivän jälkeen peitto tuntuu mukavan viileältä.
Kesä, me ollaan niin valmiita tähän seikkailuun!

 ♥