Disney On Ice - Yhtä Juhlaa!

Tähkäpää, Aurora sekä pikku-prinsessa Disney On Ice-jääshown lähtötunnelmissa

Koitti odotettu ilta, kun puettiin ylle prinsessapuvut ja lähdettiin ajelemaan kohti Hartwall Areenaa. Siellä tavattiin pienet ja isommat ystävät ja istahdettiin kaikki vieretysten ihan eturiviin. Ilmassa leijaili iloista jännitystä ja popcornin tuoksu. Omissa laukuissa odottivat ne lempiherkut. Sitten muu areena pimeni ja syttyivät nuo lukuisat valot jään ylle. Ja kun saapuivat Disneyn hahmot jäälle, jähmettyivät kaikki pienet penkkeihin, pikku-Feliakin syliini, koko show:n ajaksi. Siellä luistelivat nuo ihanat prinsessat prinsseineen, lelut tarinasta sekä Minni ja Mikki. Siellä oli Hyvä Haltijatarkummi, Liisa Ihmemaasta sekä Pinocchio. Vei tarina meidät läpi vuodenaikojen juhlien, sadun taian ja loisteen. Ja kaeumminkin olisi tätä kaikkea ihasteltu.. Illalla painettiin päät tyynyyn prinsessapuvut yllä ja Tuhkimon antama ruusu kainalossa, ja nukahdettiin kaikki vieretysten satumaista iltaa muistellen.

Vaaleanpunaista

 

 

Oltiin siskon kanssa ostoksilla. Lähdin hakemaan kadonneen pipon tilalle uutta, mutta samalla löysin tytöille mekkoja allenusmyynneistä sekä muutaman muunkin ihanuuden tytöille ja äidille kevättä ajatellen. Ja koska olen tyttöjen myötä rakastunut vaaleanpunaiseen, ovat nuo uutuudetkin vaaleanpunaisia tai sinnepäin. Hassua, sillä tuo väri kuului aina kaksossiskolleni ja minä pidin vaaleansinisestä. Niin se meni, kun olimme pieniä. Sittemmin aikuisena käytin vain mustaa, kunnes tilalle tuli sininen, mutta nyt myös tämä väri on yksi ehdoton suosikki valkoisen seuraksi. Tytöillä ei voi kai vaaleanpunaista olla koskaan liikaa, eihän? Syksyn myötä vaihtui kirkas vaaleanpunainen kauniin murrettuun sävyyn, vanhaan roosaan ja hempeään persikkaan. Ja koristeena vähän vielä pitsiä.

Viisi kaunista kuukautta

 Kuinka onkaa aika lentänyt kuin siivin. Kun on pikkuisimpani tänään jo 5 kuukautta vanha. Ihana pieni tyttönen, jonka silmät tuikkivat kuin tähdet, nauraa kilpaa yhdessä pienen suukun kanssa, kun kohtaavat äidin, isin tai siskojen katseen. Kädet hapuilvat ilmaa ja pikkujalat on nostettu korkeuksiin ja hupsista keikkaa, enää ei selällään pysytä ollenkaan. On maistellut jo perunaporkkanaa, josta tulikin heti se lempisose. On harjoiteltu tuttia ja muutaman kerran se suussa jopa nukahdettukin. Päiväunet nukutaan ulkona tai peiton mutkassa mukavasti, mutta äidin syli on maailman paras paikka. Ja siinä sinut pitäisinkin, kauemmin. Kun juurihan koitti se hetki, kun sinut siihen ensikerran nostettiin. Voi, sen hetken muistan aina. Ja nyt on siitä jo viisi kuukautta! Olet siskojesi touhuissa ja hassutteluissa niin jo mukana. Mun pieni. Voi, kumpa tähän voisi aika hidastaa. Viipyisin näissä päivissä omieni kanssa, kun ovat pieniä ja tuossa lähelläni. Kumpa voisin nämä hetket aina muistaa. Kuinka kaiken muistoiksi tallentaa. Sitä toivoisin, jos jotain toivoa voisin. Mutta tiedän, on huomenessakin niin paljon hyvää.

Pakkaspäivä

 

Vietimme siskon kanssa ihanan ja rentouttavan viikon maalla. Ulkoiltiin joka päivä, piipahdettiin kaupungilla sekä juotiin monta mukillista teetä tai kuumaa kaakaota. Levättiin, juteltiin yömyöhään ja nautittiin rakkaiden seurasta. Oli hyvä olla! Ja tämä aika, sen kaunis aurinkoinen pakkaspäivä, tallennettiin syvälle sydämiin. Kun nuo pikkuiset askeleet painuivat lumisella tiellä, kun kauniit timantit kimaltelivat hangella ja kun sain nostaa pikkuisimpani kohti pakkastaivasta ja sitten painaa pehmeän posken omaani vasten. Viikko maalla ja tämä hetki. Ne tallennettiin syvälle.

Ystäviä ja siskoja

 

Tämä päivä oli omistettu lapsuudenkodin läheisyydessä asuville ystäville ja siskoille, sillä ajeltiin Annan ja näiden pikkuisimpien tyttöjemme kanssa Seinäjoelle päivää viettämään. Kirsi oli laittanut maittavan lounaan ja kauniin kodin tunnelmissa kuluivat tunnit nopsaa iltapäivään. Kahvikupin ääreltä jatkoimme pikkupakkasessa ja illan jo hämärtyessä Sarkun ihanaan kotiin vaihtamaan kuulumiset pitkästä aikaa. Siellä herkuteltiin lisää. Kivan päivän päätteeksi piipahdettiin vielä pikkusiskomme luokse iltapalalle, ja siellä olikin lopulta koolla kaikki me neljä siskosta. Olipas ihana päivä!

Kotipäivät

 Oma pupu kainalossa ♥

Kotipäivänä on puettu ylle prinsesamekkoset tai jotain muuta itse valittua. Päätä koristavat pinnit tai hiuspannat, kummallakin tytöllä ne omat suosikit. Leikit on levitetty olohuoneen matolle tai lastenhuoneen lattialle. Siellä mukana myös tuo pikkuisin murunen. 

Kotipäivä tuoksuu yhdessä pöydän äärellä syödyltä lounaalta, joskus kaneliselta korvapuustilta, tuntuu mukavalta ja näkyy hymynä lasten suukuissa. 

Silmät loistavat kuin tähdet. 

Elämän parhaat asiat ovat pieniä hetkiä omien kanssa ja niistä syntyy onni ♥

Piparkakkumökin maistelua

Joulun alla leivottiin ja koristeltiin piparkakkumökki ja se käärittiin sitten sellofaanin suojiin odottamaan herkutteluhetkeä. Joulun jälkeen mummi pakkasi piparimökin mukaamme ja tänään sitten kokoonnuttiin sen äärelle viettämään hetki vielä joulun makua maistellen. Pienin sormin napattiin pikkuinen kuusi, nami katon päältä ja sai piparimökki pala palalta kyytiä. Katosivat pikkusuukkuihin. Millainenhan mökki ensi vuonna rakennetaan, ainakin sen teoassa on yhdet pienet sormet lisää auttamassa.

Päärynäsosetta

Tänään sai pienin ensimmäisen maistiaisen sosetta. Painon suhteen ei olisi ollut vielä tarvetta soseita aloitella, mutta koska niin kovasti seurailee, mitä me muut syömme ja pieniä sormiaan maiskuttelee, niin kokeiltiin sitten, mitä tuumailee päärynäsoseesta. Ja voi, olihan se herkkua! Aukesi pieni suukku monta kertaa. Mutta koska äidinmaidollakin kasvaa niin hyvin vielä, niin en tätä taida vielä ihan jokapäiväiseksi tavaksi ottaa.

Kulta pieni

Äidin sydämessä on kultainen arkku jossa,
on elämän helmet säilössä.
Äiti arkkua usein avaa

ja muistojen helmiä katselee salaa.

Helmistä yksi on kirkkain ja suurin, 

se on äidille kaikkein rakkain, kuulin.
Pinnassa säihkyvä timanttien raita, 

siinä on lapsosen vauva-aika.

Hymyt,
naurut,
kuolapusut,
iholla samettinen nukka.
Vauvantuoksu,
untuvatukka,
jalassa vaaleanpunainen sukka.

Ne kaikki äidin arkussa ovat helminä iäksi tallessa.

 

 

Olen tallentanut näihin kirjoihin tyttöjeni ensimmäisen vuoden kokokohtia, synnytyssairaalan rannekkeet, hiussuortuvat, ensimmäiset liput, kuivattuja kesäkukkia ja mieleenpainuvimpia piirrustuksia. Sivuille on kirjoitettu tarinoita, muistoja sekä runoja, siellä on jäljennös pikkukädestä ja jalasta, siellä on jonossa ensimmäiset sanat ja sivuilla muisteltu vauva-ajan suuren juhlat. Mutta ennenkaikkea on näihin sivuihin tallennettu kaunis vauva-aika, ihana elämänvaihe. Sanat on kirjoitettu rakkaudella, ylpeydellä, ilolla ja onnentunteella, mutta myös haikeudella ja yleensä niinä pimeinä tunteina, kun koti on jo hiljennyt. Niin rakkaita ovat nämä kirjaset ja vauvan ensimmäinen vuosi. Vieläkun saisi talteen vauvantuoksua, ensimmäisen kikatukset, saisi tallennettua syvälle sydämeen kaiken tästä niin ihanasta ajasta lasten kanssa. Siihen ei tämä ihana kirjanenkaan riitä, vaikka kovin rakas muisto onkin!

Pikkuisimmalle tytölleni metsästin Kulta pieni-kirjaa koko raskausajan, mutta painos oli loppunut jokapaikasta ja uusi siitä tulossa vasta tänä vuonna. Onneksi sitten löysin tämän saman kirjan, tosin englanninkielisenä ja punaisena tytölle tarkoitettuna versiona, mutta nyt saa Feliakin vauva-ajan muistot kauniiden kansien väliin talteen.

Kauniita unia

Sain tämän aivan ihanan Leanderin kehdon siskoltani lainaan, kun hänen vauvansa ei enää sitä tarvinnut. Se on todella kaunis näky sänkymme läheisyydessä ja sen keinuntaan on pienen ihana uinahtaa, sen suojissa antaa unen kuljettaa. Siellä vartioi Felian uusi ystävä, Mailegin Gloria-enkelipupu sekä monenmonta muuta pehmeää kaveria, joita pieni on lahjaksi saanut. Pieni nukkuu kehdossa yleensä päivisin, mutta yöksi otan pienen kainalooni. Niin on nukuttu ihan alusta asti. Vieretysten. Ja mikäs sen parempaa kuin nukahtaa pikkuiseni unituhinaa kunnellen, pienestä kädestä kiinni pitäen.. Kiitos, sisko, kauniista unista!