Pikkuisimman prinsessan 4v. syntymäpäiväjuhlat!

Elokuussa juhlittiin meidän pikkuisinta tyttöä läheisten rakkaiden ja ihanien ystävien kanssa. Täyttyi koti naurusta ja onnenhymyistä, seikkailivat juhlapöydän kattauksessa pienen toivomat kissat ja puhallettiin kakun päältä jo neljä kynttilää! Mutta kuinka voikaan jo olla neljä vuotta siitä, kun ensi kerran kohdattiin. Oli sylissäni jotain niin ihanaa, se oma pieni tuhiseva vastasyntynyt. Silmissä vilisee ne ohikiitävät ensihetket, ne, jotka kuin varkain muuttuivat viikoiksi, vierähti kuukausiksi ja täyttyi vuosiksi. Muuttuivat ne hetket kauniiksi muistoiksi ja kuinka paljon olemmekaan kokeneet yhdessä! Ja niin paljon olen saanut, kun minulla on sinut!
Vähän aina haikeana sitä sulkee oven viimeisten vieraiden lähtiessä, on ikimuistoinen päivä takana taas. Kun yhdessä niitä suunnitellaan ja valmistellaan, ja ohikiitävän kauniin hetken verran ollaan siinä. Juhlapäivässä, jota on niin odotettu! Nämä päivät jäävät kyllä aina niiden kauneimpien muistojen joukkoon, sinne, missä on myös palasia niitä arjen leikkihetkiä, niitä yhteisiä retkiä ja touhuja, kun mentiin ja seikkailtiin tai kun oltiin vaan lähekkäin. Ja kuinka sitä toivoisikaan, että aika tähän jäisi, näihin huolettomiin lapsuuden päiviin. Kumpa voisikin joka päivä olla näin vain, pitää omansa siinä. Näksisi sen onnen ja naurun, kuulisi ne mieltäpainavat asiat ja olisi siinä tukena. Jotenkin niin paljon muuttuu, kun täyttää neljä, se ei olekaan enää niin pieni tyttö vaan lähempänä jo niitä suurempia seikkailuita. Mutta vaikka sydäntä puristaa, on onnikin silti tässä, tänään. Ja juhlapäivä oli juurikin sellainen, onnellinen ja täynnä elämää!

Näkemiin..

Täällä ollaan oltu viime päivät vähän haikeana. Kesäkuun alussa syntyneet kisunpoikaset on aikaa lähettää maailmalle.  Ja Instassa meidän elämää seuranneet tietävät, että onhan ne niin suloisia ja ollaan niihin kyllä jokainen kiinnitty. Mukava on ollut seurata niiden kasvua ihan alusta asti, ja olinpahan mukana synnytyksessäkin, kun satuin aamuneljältä sinä kesäkuisena aamuna heräämään. 

Tänään on aika sanoa näkemiin kahdelle viimeiselle kisunpoikaselle. Yksi on jo lähtenyt ystävien luokse, yhden pidämme ja nämä kaksi lähtevät tänään. Mutta kyllä se luopuminen silti tuntuu haikealta, vaikka toki ollaan onnellisia, että pääsevät hyviin koteihin ja nämä kaksi tänään samaan kotiin. Näkemiin Molli ja Malla!