Syntymäpäiväjuhlat

Tänään juhlittiin kolmevuotiasta syntymäpäivätyttöäni. Tuota pikkuista ihanuutta, joka kolme vuotta sitten saapui luoksemme loppukesän hämärtyvässä yössä, nostettiin syliini tuhisemaan ja täydentämään perheemme onnen. Sitä ensikohtaamista ei koskaan unohda, lakkaa miettimästä, miten voikaan rakastua yhä uudelleen. Ja tänään oli pöydällä vaaleanpunaisia ruusuja ja pikkuisia pupusia. Herkkujen äärellä rakkaita ystäviä. Puhallettiin kakun päältä kolme kynttilää ja oli pikkuisen sankarin suukku suuressa hymyssä. Onnea oli tämä päivä, kun juhlittiin rakasta, onnea jokainen hetki omieni kanssa.

Viljapellon laidalla

Siellä mun rakkaat. Elokuisessa loppukesän illassa. Kypsyvän viljapellon laidalla auringonlaskun aikaan. Vaikka vastahan se oli, kun katseltiin pienten siementen kylvöä mustaan maahan ja koitti se aamu, kun näyttikin vihertävän maa jo, antaen kuin lupauksen lähestyvästä kesästä. Ja hiljalleen, kuin huomaamatta, kasvoi siitä hennosta taimesta vankka varsi ja sen päähän tähkä. Vaihtui heinäkuu elokuuksi ja hiljalleen jatkoi vilja kypsymistään. Ja siinä auringossa kylpevän viljapellon laidalla on ihana tuoksu, se tuo tullessaan monia muistoja lapsuuden kesistä, mutta jo tuulahduksen saapuvasta syksystäkin. Siinä sitä maisemaa katsoessa tuntee paljon kiitollisuutta ja rauhaa, siinä on jotain niin kaunista, siinä hetkessä, kun ilta-aurinko osuu tähkiin ja ne ovat kuin kultaa.

Ihana arki

Arki. Se on täällä taas. Erilaisena kuin ennen, mutta sellaisena, kun sen kuuluukin. Ja onneksi on hetki vielä aikaa totutella kouluun, eskariin ja päiväkotiin ennenkuin se oma arki alkaa. On aikaa saatella pikkuiseni aamulla, on aikaa ottaa heitä vastaan. Elää hetki sitä arkea, mitä niin kauan ollaan eletty, joka hiljalleen on muuttunut, tulee muuttumaan, kun elämänkulku tuo siihen muutoksia mukanaan. Arki, millaiseksi se sitten muodostukaan, millaista se sitten onkaan, kun oma työni alkaa, sen näkee sitten. Mutta olkoon se edelleen täynnä ihania hetkiä omien kanssa, niitä pieniä arjen asioita, joista onni syntyy. Sellaisena toivon sen aina säilyvän. Ihana arkena, jota muuhun ei vaihtaisi.

Korkeasaaressa

Ihana loppukesän sunnuntai-aamupäivä, sellainen, jossa oli vielä tuulahdus hellepäivän lämpöä. Lähdettiin viettämään päivää Korkeasaareen yhdessä rakkaiden, yhdessä ihanien ystävien. Ja olihan tällä meidän ihanalla joukolla ihana päivä! Monet muistot nousivat niistä menneistäkin retkistä mieliin, ja on vuosien varrella tähän joukkoon tullut monta pientä retkeilijää lisää. Paljon oli nähtävää ja ihmeteltävää niin pienille kuin isommillekin!

Eskarilainen ja ekaluokkalainen

Tänään saattelin mun pienet kohti uusia seikkailuja. Ja kyllä se oli sellainen haikeakin hetki, kun katselin ekaluokkalaista pulpettinsa äärellä ja hetkeä myöhemmin eskarilaista leikkimässä päiväkodin pihamaalla uusien kavereidensa kanssa. Kun silmissä vilisi kaikki ne kauniit ja kullanarvoiset muistot, kun olivat ihan pikkuisia vasta, oli edessä koko huoleton lapsuusaika. Mutta näin sen kuuluu mennä ja vaikka arki muuttuukin taas vähän erilaiseksi, odottaa meitä monet ihanat hetket huomisessakin, se onni, jota ei tiennyt olevankaan. Ja äidin pieniä ovat aina, vaikka vähän isommiksi taas kasvoivatkin. Mun rakkaat!

Jäätelöhetki

Kesäloman viimeinen aamu valkeni aurinkoisena eikä taivaalla ollut pilvenhattaraakaan. Vähän haikein mielin aloiteltiin päivää, mutta päätettiin nauttia siitä täysillä, niinkuin kesälomasta kuuluukin. Ja mitenkäs muutenkaan sitä viettäisimme, kun yhdesssä kaikkein rakkaimpien. Eikä päivän onnellisiin hetkiin paljoa tarvittu: yhdessäolo, auringonpaiste ja jäätelötötteröt riittivät vallan hyvin. Illalla sitä ymmärsi, että juuri tämänkaltaisten päivien muistot kantavat sitten siellä syyspimeässä, kantakoot ne aina seuraavaan kesään saakka. Niin kiitollisin mielin käytiin nukkumaan, oli ihana loma, kesä, joka onneksi jatkuu vielä..

Lumiprinsessan maljat

Tuleva eskarilainen oli monesti kesän aikana pyytänyt, että tehdään tuosta Disneyn omasta reseptikirjasta ihanat lumiprinsessan maljat jälkkäreiksi. Ja nyt sitten saatiin ainekset kasaan ja jokainen sai koota oman herkkunsa lasiin. Ja olihan se hyvää lusikoitavaa, sopivan vaniljainen, jota mustikat raikastivat!