Tänään saattelin mun pienet kohti uusia seikkailuja. Ja kyllä se oli sellainen haikeakin hetki, kun katselin ekaluokkalaista pulpettinsa äärellä ja hetkeä myöhemmin eskarilaista leikkimässä päiväkodin pihamaalla uusien kavereidensa kanssa. Kun silmissä vilisi kaikki ne kauniit ja kullanarvoiset muistot, kun olivat ihan pikkuisia vasta, oli edessä koko huoleton lapsuusaika. Mutta näin sen kuuluu mennä ja vaikka arki muuttuukin taas vähän erilaiseksi, odottaa meitä monet ihanat hetket huomisessakin, se onni, jota ei tiennyt olevankaan. Ja äidin pieniä ovat aina, vaikka vähän isommiksi taas kasvoivatkin. Mun rakkaat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti