Aika kiitosten

Eskarilaiset saivat esikoulutodistukseksensa ja kauniit valkoiset ruusut. Olivat leiponeet tämän ikimuistoisen päivän, tämän pienen, suuren juhlahetken kunniaksi perhosenmutoiset täytekakut, joita koristivat eriväriset karkit. Kaunis näky! Kakkupalasten äärellä vietettiin mukava hetki muiden vanhempien ja eskariopettajien kanssa, viimeistä kertaa. Ja ihanat opettajat saivat kukkaset kiitoksineen.

Kesäillassa

Tänään ollaan päästy nauttimaan kesäisestä lämmöstä ja levitettiinkin päivän leikit viltin päälle nurmikolle. Päivän kulkiessa pidemmälle pilvisyys lisääntyi, mutta osui se ilta-aurinko vielä meidän iltapalapöytään, kun herkuteltiin pannarilla. Kun tytöt olivat nukahtaneet, lähdin vielä keräilemään ulkoa pikkuprinsessoja ja petshoppeja, ja juurikin sopivasti, sillä sieltähän se sade sitten saapui. Mutta siihen hetkeksi jäin, pieneen kesäsateeseen. Ilmassa tuoksui niin raikkaalta, kesältä. Jokapuolella vihertää kauniisti ja keltaiset voikukat ovat vallanneet pellonpientareen. Jossain kukkui käki. Kyllä se kesä taitaa olla nyt täällä, siltä siinä kesäillassa tuntui mukavaa päivää muistellessa ja kesäistä maisemaa katsellessa.

Tunteikas toukokuu

Toukokuussa on ollut miljoona asiaa mielessä ja kalenteri on täyttynyt pienistä jutuista, menoista ja muistettavista asioista. Näin jälkeenpäin, kun enää on yksi viikko jäljellä eskarin loppuun ja harrastuksetkin jäävät tauolle, tuntuu, että kuukausi menoineen ja juttuineen on kuitenkin ollutkin yksi ikimuistoisemmista. Niin paljon on tapahtunut sellaisia ainutkertaisia asioita, joita muistellaan kyllä monien vuosienkin päästä. Ja vaikka toukokuuhun liittyy iloisia asioita ja suurta juhlaa, odotusta ja onnenhetkiä, saa se mielen jotenkin haikeaksikin, erityisesti ehkä tänä keväänä, kun niin moni juttu meidän arjen keskellä päättyy tai on syksyllä sitten niin toisin. Toukokuussa jätetään sellaisia pieniä, suuria jäähyväisiä, vaikka toki kääntyy ajatukset jo odotettuun kesälomaankin!

Kevätjuhla

 

"Ystävyys on sellainen pikkuinen ukko,

jolla on taskussa avain ja lukko.

Niillä se sitoo ystävät yhteen,

niin kuin maamies pellolla lyhteen"

"Manne-mato myllertää, mullassa niin yksinään.

Mutta kohta saakin se, toisen madon vierelle.

Mullassa nyt myllertää kaksi pientä ystävää.

Kepposia tekevät minkä vain ne ehtivät.

Litsis lätsis lotisee, sade maan nyt kastelee.

Silloin sattui hassusti - toinen mato katosi.

Manne-parka hätääntyi. Mikä moiseen oisi syy?

Silloin päätti nousta se märän mullan pinnalle.

Arvaas mitä näki se, kun se nousi pinnalle?

Sata pientä ystävää, joiden kanssa myllertää"

Kevätjuhlan aika ja päiväkodin ryhmien esitykset keväästä ja ystävyydestä. Eskarilaisten ihana esitys keskellä värikkäiden paperikukkasten ja kaikilla omatekemät päähineet hiuksilla. Ja siellä kaikui nuo tutus sanat, joita ollaan kotonakin kuultu kevätjuhlaa odottaessamme. Siellä mun oma pieni tyttö, josta en voi olla kuin ylpeä ja onnellinen! Kauniin kevätjuhlan jälkeen ajeltiin vielä baletin kenraaliharjoituksiin ja niitä esityksiä pääsemmekin ihastelemaan sitten ensi viikolla.

Menneellä viikolla

Perjantaina, kun ajeltiin kohti kaunista Kirsikkapuistoa ja ystävän tapaamista, muisteltiin mieleenpainuvaa viikkoa, eskarilaisen mukavaa kevätretkipäivää, mutta erityisesti kouluun- ja esikouluun tutustumista. Ilmassa on leijaillut siis jännitystä ja odotusta, mutta äidin mielessä tietysti myös haikeutta. Minne se esikoisen eskarivuosi oikein katosi? Entä ne mun pikkuiset tytöt, jotka työntelivät nukenrattaitaan pitkin Kaivopuiston rantakatua.. Yhtäkkiä teenkin heidän kanssaan matkaa kohti suurempaa seikkailua, uutta elämävaihetta, jotain niin erilaista. On kuin irrotettava otettaan, ainakin vähän taas enemmän, ja kokeilla antaa lentää omin siiviin. Ja olivathan nuo pienet niin reippaita ja niin innoissaan tutustumispäivästä, että tiedän, nuo siivet kantavat kyllä, kun vain minäkin uskallan päästää irti. Mutta kun Kirsikkapuiston hiekkatietä pitkin käveltiin, tartuin lujasti tuohon pieneen käteen ja toivoin, että kesä olisi oikein pitkä.

Auroran puistossa

Äitienpäivän aamuna pienet olivat innoissaan ojentamassa itsetehtyjä kortteja ja pientä pakettia, josta paljastui eskarilaisen helmistä tehty perhosrintaneula. Ja siinä niitä ihania aarteita ihastellessani ja pienten tarinoita kuunnellessani, mietin, miten paljon olenkaan saanut. Kolme ihaninta tyttöä!

Aamupalan jälkeen lähdettiin Äitienpäivän kunniaksi Auroran puistoon. Sinne, missä ollaan käyty melkeinpä jokaisena Äitienpäivänä siitä lähtien, kun esikoinen oli yksivuotias. Ja vuosien vieriessä on tuon pienen vierelle liittynyt monet pienet askeleet seuraksi, sillä tästä Äitienpäivän puistoretkestä on tullut meidän yhteinen perinne siskon perheen kanssa. Puisto oli taas kauniina valkovuokoista ja jokainen poimikin kimpun mukaansa. "Ainakin sata kukkaa äidille", totesi keskimmäinen. Ja ainakin sata lämmintä ajatusta ja onnentoivotusta lähetin minäkin kevättuulen matkassa omalle äidilleni! 

Juhlaa

Tänään puettiin ylle kaunista ja keväistä, ja suunnattiin pienen rakkaan ystävämme 3-vuotissyntymäpäiville. Viikonloppu aloitettiin muutenkin juhlallisesti, sillä perjantaina käytiin tyttöjen kanssa tulevan äitienpäivän kunniaksi herkuttelemassa eskarissa kakkupalaset. Huomenessakin on juhlantuntua, kun juhlitaan äitejä. Ikimuistoisia hetkiä ja suuria tunteita täynnä koko ihana viikonloppu!

Pienin

Pienin. Omat höpölöpö-jutut ja touhut. Isosiskojen leikkien seassa tai itsekseen pikkuisten tavaroittensa kanssa. Välillä pyytää syliin ja on paljon asiaa kerrottavana. Siinä lähekkäin kirjaa lukiessa, pehmeitä poskia suukotellessa, mietin, milloin kasvoikaaan noin. Ja toivon, että aika voisi tähän hetkeen jäädä, edes hetkeksi pysähtyä. Ettei aika pois pienintäni sylistäni veisi, tuo pieni olemus läheltäni kauemmaksi kasvaisi. Isosiskojen myötä on välillä muka isokin tyttö ja joskus niin tomerana keskusteluidemme seassa kysyy: "Kotka mä titten meen ekkariin?" Ajatella, sekin päivä siellä jossain odottaa, ehkä nopeammin kuin uskoisi, muttei onneksi vielä vuosiin!

Linnanmäellä

Vaikka tuuli puhalteli viileästi, lähdettiin Vappupäivän kunniaksi piipahtamaan perinteisesti Linnanmäellä. Ja niin monet ihanat ja mieleenpainuvat muistot viime kesiltä olivat meitä vastassa, kun siitä Linnanmäen portista astuimme sisään. Ne monet kuumat kesäpäivät, jolloin saavuttiin nauttimaan yhdessäolosta ja vauhdin hurmasta, ne hetket, kun penkin päällä varjossa maisteltiin hattaraa tai kun pidettiin pieni juomatauko ennen seuraavaa seikkailua. Oltiin tätä päivää jääty odottamaan, kunnes saavuttaisiin taas. Ja vaikka tänään ei aurinko lämmittänytkään, lämmittivät nuo lasten onnelliset hymyt syämeen saakka, kun niin nauttivat kaikesta tästä, toukokuun ensimmäisestä, joka on kuin lupaus kesästä, siitä, että pian tullaan taas.