Pienin. Omat höpölöpö-jutut ja touhut. Isosiskojen leikkien seassa tai itsekseen pikkuisten tavaroittensa kanssa. Välillä pyytää syliin ja on paljon asiaa kerrottavana. Siinä lähekkäin kirjaa lukiessa, pehmeitä poskia suukotellessa, mietin, milloin kasvoikaaan noin. Ja toivon, että aika voisi tähän hetkeen jäädä, edes hetkeksi pysähtyä. Ettei aika pois pienintäni sylistäni veisi, tuo pieni olemus läheltäni kauemmaksi kasvaisi. Isosiskojen myötä on välillä muka isokin tyttö ja joskus niin tomerana keskusteluidemme seassa kysyy: "Kotka mä titten meen ekkariin?" Ajatella, sekin päivä siellä jossain odottaa, ehkä nopeammin kuin uskoisi, muttei onneksi vielä vuosiin!
Juuri eilen siskosi kanssa haikeana mietittiin ajankulua ja sitä kuinka aika vaan lentää.. Kumpa se vähän edes hidastaisi!! Edes vähän!
VastaaPoista