Kurpitsakarnevaalit

Vietimme taas niin mukavat hetket perinteisillä Kurpitsakarnevaaleilla Pajutallilla. Pihapiiri oli koristeltu viirein ja esillä myytävänä oli eri kokoisia kurpitsoja ja muita koristeita. Lapset vetivät narusta mukaan muistoja ja makeaa, pyörähtivät karusellin kyydissä ja pitivät tovin jos toisenkin Peikkometsän majassa jäätelökioskia. Lopuksi istanhdettiin vielä herkuttelmaan vohveleille kera hillon ja kermavaahdon. Oli ihana päivä yhdessä, sellainen kuin aina ennenkin!

Syksyisempää

Farkut, neule ja ballerinat, kevyesti ollaan vielä saatu kulkea tähän asti, kun ollaan lähdetty kaupungille tai kauppareissulle. Eikä itselle ole tullut etsittyä syysvaatteista esiin muuta kuin harmaa villaisempi huivi paksun neuletakin seuraksi, sillä jotenkin ei haluaisi päästää lämpimistä päivistä irti, eikä vielä ennen tätä päivää ole tarvinnutkaan. Mutta tänään, kun saattelin pieniä tyttöjäni matkaan, kuunnellessani sateen ropinaa kattoon ja katsellesani keltaisten lehtien lentoa harmaalla taivaalla, tuli tunne, että on ilmeisesti aika luovuttaa ja antaa syksyn tulla tuulineen ja sateineen. On aika huomata, että on jo syyskuun puoliväli ja tytötkin tosiaan miettivät välillä jo kovinkin talvisia asioita. Mutta vaikka tänään sataa, ja ehkä koko loppuviikko, en siltikään malta nostaa ballerinoja vielä kaappiin.

Syysmuistoja

Kävin muutaman korren poimimassa pöydälle kuin muistoksi, sillä tiesin, että pian tuo kaunis näky viljapellosta olisi poissa. Ja niin puimuri saapui tänään viljan puimaan. Ihana tuoksu valtasi pihan, sellainen tuttu lapsuudesta, joka toi tullessaan monia ihania muistoja. Erityisenä sen, kun noustiin siskon kanssa kärryn reunalle ja viljan seasta pelastettiin leppäkerttuja ennenkuin kärry kuskattiin kuivaajalle. Ja kuinka se kuivaaja sitten pauhasi aamusta iltaan monta päivää ja haimme sinne kottikärryillä puita avuksi. Miten sellaiset muistot nousevatkaan yhtäkkiä mieleen, kun ne on unohtanut pitkiksi ajoiksi. Mutta kuinka ihana on jakaa nuo muistot omille lapsilleen, kun pyytävät, että "äiti, kerro tarina sun lapsuudesta".. Nyt on poissa kaunis viljapelto ja haihtuu sen tuoksukin hiljalleen, mutta onneksi nuo muistot eivät ikinä.

Omenakaurapiiras

Pikkuisimman kanssa aamulla kerätyistä ompuista tehty omenakaurapiiras, minun ja siskon kiireetön teehetki ja lastemme yhteiset leikit. Eipä sitä voisi paremmin vapaapäivää viettää!

Vaatekaapit

 

Yläkertaan, lastenhuoneeseen, jossa tytöt yhdessä nukkuvat, löydettiin sittenkin sopivat kaapit. Oltiin pitkään mietitty, että laitetaanko lastenhuoneisiin kiinteät kaapistot, sillä säilytystilaa tarvitaan aina, mutta päädyimme kuitenkin kaappeihin, joita voi sitten siirrellä, kun tytöt asettuvat omiin huoneisiinsa. Aika ihanat näistä puisista kaapeista tuli, kun maalattiin ne valkoisiksi, ja kyllä niihinkin mahtuu uskomattoman paljon vaatetta ja tavaraa.

Ensimmäinen työviikko

Niin se erilainen arki alkoi. Oma työ melkein kahdeksan kotiäitivuoden jälkeen. Ja näin ensimmäisestä työviikosta selvittyäni voin todeta, että aika hyvinhän se kaikki meni, paremmin kuin osasin kuvitella, meillä kaikilla. Mutta kyllä sitä edellisenä iltana ennen sitä virallista työhönpaluuaamua oli tunteet pinnassa, kun mietin, miten niin nopsaa nämä vuodet juoksivatkaan, tämä ihana elämänvaihe jäi taa, ainutlaatuinen aika omien pienten kanssa kotona. Ja kun siihen tuttuun ja turvalliseen olisi niin ihana ollut jäädä, lastenkin takia. Mutta jokainen uusi aamu uudessa arjessa on aina edellistä tutumpi, ja vaikka ensimmäinen viikko ei varmasti kerrokaan uuden elämänvaiheen koko totuutta, tuntuu tämä ihan hyvältä näin. Ja onneksi, vaikka paljon muuttuukin, pysyy paljon entiselläänkin, ja jää aikaa olla kotona. Entistä rakkaammilta tuntuvat juuri ne päivät!