Kävin muutaman korren poimimassa pöydälle kuin muistoksi, sillä tiesin, että pian tuo kaunis näky viljapellosta olisi poissa. Ja niin puimuri saapui tänään viljan puimaan. Ihana tuoksu valtasi pihan, sellainen tuttu lapsuudesta, joka toi tullessaan monia ihania muistoja. Erityisenä sen, kun noustiin siskon kanssa kärryn reunalle ja viljan seasta pelastettiin leppäkerttuja ennenkuin kärry kuskattiin kuivaajalle. Ja kuinka se kuivaaja sitten pauhasi aamusta iltaan monta päivää ja haimme sinne kottikärryillä puita avuksi. Miten sellaiset muistot nousevatkaan yhtäkkiä mieleen, kun ne on unohtanut pitkiksi ajoiksi. Mutta kuinka ihana on jakaa nuo muistot omille lapsilleen, kun pyytävät, että "äiti, kerro tarina sun lapsuudesta".. Nyt on poissa kaunis viljapelto ja haihtuu sen tuoksukin hiljalleen, mutta onneksi nuo muistot eivät ikinä.
Kylläpä piirtyi ihan elävästi silmien eteen kuva teistä tytöistä pelastamassa leppiksiä jyvien seasta. Sinne jyvien sekaankin kärryille kiipesitte leppiksiä pelastamaan :) Niin, kypsyvän viljan tuoksu loppukesällä on myös jollain tavalla niin hienoa..varsinkin nyt kun syyskesällä oli lämpimiä, kuumiakin päiviä. Kesäkärpästen surahdokset ohilentäessään sekoittuneena pelloilta kantautuviin puintiääniin on jotenkin myös niin erityistä. Viinimarjojen mehustus ja muitten marjojen noukkimisretket ja säilönnät..nekin ovat omanlaistansa kesähehkua..sellaista kypsän kesän hehkua..<3
VastaaPoista