Jouluisilla kaduilla

Tänään sytytettiin Aleksanterinkadun jouluvalot. Uskomatonta, että on taas tämä aika vuodesta. Se aika, kun pimeyttä valaisevat lukuisat valot, ikkunoita koristaa jouluiset koristeet ja kaupat täyttyvät lahjaideoista, ihmisistä ja jouluisesta musiikista. Tässäkin on oma ihana tunnelmansa. Kun voi kurkata sen jouluikkunan, sen kauniin maiseman ja kuulla lasten suusta, miten satumaiselta kaikki näyttääkään. Kulkea pitkin katua, istahtaa juomaan kuppi kuumaa ja katsella kaupungin elämää pieni hetki jouluostosten lomassa. Mutta kuinka ihana onkaan sitten palata kotiin, hiljaisuuteen ja rauhaan, takkatulen ääreen. Lämmittelemään viilenneitä varpaita ja nenänpäitä.

Mummilassa

Tänään kotiudumme mummilasta, lapsuuskotini maisemista. Vietimme siellä siskon ja lastemme kanssa mukavan viikon jouluisissa tunnelmissa, sillä piipahdettiin jouluostoksilla, leivottiin pipareita ja saivat lapset koristella pienen joulukuusenkin mummolan portaikkoa valaisemaan. Loppuviikosta satoi luntakin sen verran, että lapset pääsivät pulkkamäkeen! Ihana oli myös viettää aikaa rakkaiden kanssa teekupin äärellä ja jakaa ne kallisarvoiset hetket sekä siskosten kesken istua iltaa ravintolaruoan äärellä ja kuulla kaikki kuulumiset. Kotimatkalle lähdettiin vähän haikein mielin, mutta illalla Barbie-leikin lomasta jo kuului, että on kivaa olla kotonakin!

Väliaikaista

Väliaikaista tai keskeneräistä. Sellaisia asioita on omassa kodissamme vielä monessa kohtaa. Ja toki tulee vielä jonkin aikaa olemaankin. Eteisessä vaatteiden säilytys hoituu rekin avulla, koreihin sujahtaa kengät, huivit ja myssyt. Harvemmin käytettyjä kenkiä löytyy seinän takaa aulan kaapista sekä ulkoiluvaatetus ja -kengät kodinhoitohuoneesta, jossa on toinen sisäänkäynti. Ja onhan se ovi siellä vesipisteineen kyllä niin kätevä märkinä ja kuraisina ulkoilupäivinä, sillä sen ansiosta tämä pääoven eteinen pysyy siistimpänä pidempään. Mutta haaveissa on rekin paikalle joku ihana, vanha kaappi..

Pieniä tähtiä

Pimeässä on hyvä nukkua, mutta pieneen valoon helpompi herätä. Aamuhämärässä on nyt jouluvaloja vastaanottamassa herääjiä. Olohuoneen nurkassa tuikkivat nämä pienet tähdet. Siinä ne loistavat takapihan laitamilta haettujen oksien lomassa niin kauniina. Aamun himmeässä valossa eskarilainen jo hereillä ja pian seuraksi hipsii unisia pikkusiskoja aamuohjelmia katsomaan. Hiljalleen alkaa uusi päivä ja uudet seikkailut.

Isänpäivä

Isänpäivä, ja aikaa olla yhdessä. Pöydällä tyttöjen itsetehdyt kortit ja pienet paketit. Sumuisen aamupäivän retki läheisen metsän laavulle eväineen. Kakkukahvit ja mukava ilta lautapelien maailmassa. Ajatukset myös oman rakkaan isän luona. Isän, jolta olen oppinut ja saanut niin paljon, ja jonka kanssa olemme kokeneet nuo niin monet arvokkaat retket ja hetket. Ja vaikka tänään oli oma isä kaukana, on hän sydämissä ihan lähellä.

Pullantuoksua ja ajanjuoksua

Pullataikina odotti liinan alla, ja kun saimme eskarilaisen kotiin, ryhdyimme leipomaan. Jokainen pyöritteli itselleen pullatytön rusinasilmineen ja nappeineen, ja lopputaikinasta teimme korvapuusteja. Ja kyllä ne uunituoreet pullat maistuivatkin hyviltä kylmän maidon kanssa, tosin pienin taisi napsia pullan päältä vain nuo rusinat ja raesokerit. 

Illalla vehnäjauhokasoja pöydältä pyyhkiessä ja sokerinpalasia lattialta lakaistessa mietin tätä päivää, sitä lasten intoa ja niitä onnellisia hymyjä leipoessaan. Koti oli jo hiljainen ja unituhina kantautui lasioven raosta ja taas havahduin, kuinka ohikiitäviä hetkiä nämä ovatkaan. Nämä päivät omien kanssa. Vuodet, joita on pian kulunut kotona jo seitsemän.