torstai 26. maaliskuuta 2015

Pääsiäisruohoa kylvämässä


Meillä on siskon kanssa tapana, että ennen Pääsiäistä kokoonnutaan yhdessä kylvämään pääsiäisruohot. Ja tänään koitti se päivä, kun taas kokoontui tuo ihana, innokas joukko pöydän ääreen pienten kippojensa kanssa. Sinne mullan joukkoon pienin sormin tiputeltiin ohransiemenet, kaadettiin päälle vettä ja jäätiin sitten odottamaan, koska mullan seasta pilkottaa vihreää. Yksi pieni osallistuja tyytyi vielä tarkkailemaan touhua, mutta varmasti on ensi vuonna sitten yhtä innolla kylvöpuuhissa muiden mukana.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Siivouspäivä


Aamulla tuprutti lunta, kun saattelin eskarilaisen kohti päivän seikkailuja. Söimme tyttöjen kanssa aamupalan ja sitten päätettiin pitää siivouspäivä. Loppuviikoksikun on jo muuta mukavampaa ohjelmaa. Ja onhan se aina yhtä ihana tunne, kun ylimääräiset tavarat on tiessään, jalan alla tuntuu siistiltä ja ilma tuoksuu puhtaalta. Vieläkun olisi ollut pöydällä joku kaunis kimppu luomaan loppusilauksen ja keväistä tunnelmaa. Ehkä huomenna hankin sellaisen ihanuuden. Mutta nyt on oikein hyvä näin, ja pian aion nauttia palasen suklaata lemppariohjelmaa samalla katsellen.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille teille!

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Ajankulkua


 Pieni haikeuden kyynel vierähti poskelle, kun ilmoitin ottavani pikkuiselleni osoitetun esiopetuspaikan vastaan. Haikeus ajankulusta. Kun juuri oltiin katsottu kuvia vuosien takaa, joissa tuo tuleva eskarilainen oli ihan pieni nyytti sylissäni vasta. Sellainen suurisilmäinen tyttö, pikkusisko, joka valloitti sydämemme ensihetkestä. Ei sitä voi ymmärtää, kuinka se ihana aika juoksikaan niin. Siitä, kun olivat ihan pieniä ja nämä kotivuodet ihan alussa vasta. Ei sitä silloin miettinyt, että tulisi tämä elämänvaihe, koittaisi tämä päivä näin nopsaa, kun toinenkin tyttöni lähtee esikouluun ja on aika kuin päästää irti. Vaikka näin sen toki kuuluukin mennä, mutta jotenkin niin haikelta se tuntuu tänään. Ajanjuoksu. Mutta Fiona jo odottaa uusia seikkailuja, niin kovin innoissaan on jo seuraamassa isosiskonsa jalanjälkiä. Ja onhan siellä huomenessakin se onni, tässä päivässä, jossa kaikki on paremmin kuin hyvin!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Pohjoistuulessa


Kylmä pohjoistuuli toi tuulahduksen menneestä talvesta, kun pyöräiltiin pitkin hiekkatietä tänä keväänä ensikerran. Ojanpientareilla pajunkissoja sekä leskenlehtiä, pikkukukkia, jotka ensimmäisinä luovat karuun maahan väripilkahduksen. Loistavat siellä kuin pienet auringot. Oli kumisaappaissa kuraa, kun kahlattiin purossa pienen kepin kanssa ja pelastettiin ojanpientareelta pieni kohmettunut leppäkerttu. Kotipihassa keinutiin kilpaa tuulen tahtiin ennenkuin lähdettiin lämmittelemään kylmenneitä sormia. Oli onni siellä, näissä pienissä hetkissä omien kanssa.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Viikonlopun alku


Viikonlopun alku ja sen kunniaksi paistettiin lettuja. Ja kylläpäs ne aina maistuvatkin niin hyviltä! 
Sitten alettiinkin odottamaan faaria viikonlopuksi meille kylään ja samalla viimeistelemään yläkerran sähköjuttuja.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Keväisiä hetkiä, aurinkoisia päiviä


Viikonloppuna kimppu pajunkissoja, kyläilyä ystäväperheen luona sekä mukava iltalenkki oman perheen kesken auringonlaskun aikaan naapurin lampaita samalla tervehtien. Maanantain lounas ystävien kanssa ja kupillinen kahvia arkea samalla jakaen. Tiistaina kaupungin vilinää, lounasta ja pieniä ostoksia sekä luonnontieteellisen museon tunnelmaa siskon ja lastemme kanssa. Tänään leppoisasti kotona ja ulkoilua kevätauringon lämmittävien säteiden seassa.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Maanantaina


Syntymäpäiväjuhlat on onnellisesti juhlittu ja tänään on palattu taas arkeen. Aurinko houkutteli ulkoilemaan, pihapurolle keppejä heittelemään ja keinumaan. Pihaportaatkin saivat ruukkuihinsa keltaiset narsissit. Tämä valkoinen kaunotar kukkii eteisaulassa luoden sisällekin keväistä tunnelmaa. Ja mikä uskomaton valon määrä tulvii sisään ikkunoista, ja tuntuu mukavalta, että likaiset ikkunalasit tuli juhliksi pestyä. Nyt voisi aurinko paistaa joka päivä!

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Frozen 7v. syntympäiväjuhlat


Tänään sai syntymäpäiväsankari uudelleen puhaltaa kakun päältä seitsemän kynttilää, sillä koti täyttyi pienistä ja isommista juhlijoista, ihanista ystävistä, rakkaista sukulaisista. Näistä Frozen-syntymäpäiväjuhlista oli sankari haaveillut pitkään ja saikin sitten juhlia niitä sydämensä kyllyydestä. Ja nautin minäkin näiden juhlien suunnittelusta, toteutuksesta ja päivän tunnelmasta, siitä, että sankari niin nautti joka hetkestä. Pienillä jutuilla sai paljon juhlantuntua ja rakkaiden läsnäolo teki odotetusta päivästä juhlan.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kaverisynttärit


Koko päivä oli täynnä odotusta. Oli pöytä katettu Frozenin tunnelmiin ja leijaili sen yllä hentoisia lumihiutaleita. Ja kun ilta viimein hämärtyi, sai syntymäpäiväsankari kylään ystävänsä eskarista. Maistui pienet herkut ja jäätelökakku, jonka päällä seikkailivat Anna ja Elsa sekä siinä rivissä nuo seitsemän kynttilää. Niin nopsaa kulki ikimuistoinen ilta leikkien ja piirrellen, pelaillen ja lahjoja availlen. Mukava oli tutustua paremmin näihin tyttöihin, ovathan niin tärkeitä Fannyllekin, ja ajatella, tulevat kulkemaan vieretysten vielä monet vuodet.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

7-vuotias


Siellä jossain se herkkä, ohikiitävä hetki, se ensikohtaaminen pienen vastasyntyneen kanssa. Siellä sairaalan käytävällä onnelliset vanhemmat ja pienessä sairaalasängyssä jotain maailman suloisinta. Seitsemän vuotta sitten. Muistan sen valtavan onnen, joka ei katoa, sen äidin ylpeyden omastaan, sen suuren rakkauden, joka valtasi huoneen kohdatessani pienen vastasyntyneen ensikerran. Sen tunnelman, ne ensimmäiset päivät äitinä. Sinne hetkeksi jään, noihin muistoihin, kun koti on hiljainen ja pimeä. Ne vilahtavat mielessäni tuulen lailla. Muistot. Niinkuin vuodetkin. Ovat menneet niin nopsaa. Ja tänään olet jo seitsemän vuotias. Mun pieni. Ja kuinka onnellinen ja ylpeä olenkaan sinusta. Tänään ja joka päivä.
Onnea rakas, äiti ja isi rakastaa aina!

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Yläkerrassa

 
Mikä ihana tunne. Kun yläkerta on lattialistoja vaille valmis. Tai jäähän se kylpyhuone vielä, mutta se ei estä muuttoa yläkertaan. Mutten malttanut enää odottaa, vaan pesin lattiat rakennuspölystä ja kannettiin jo muutamia tavaroita sinne odottamaan, kunnes saadaan lupa muuttoon. Ja riittäähän sitä puuhaa vielä, ennen kuin on ihan valmista, mutta ne on niitä loppusilauksia.