Siellä jossain se herkkä, ohikiitävä hetki, se ensikohtaaminen pienen vastasyntyneen kanssa. Siellä sairaalan käytävällä onnelliset vanhemmat ja pienessä sairaalasängyssä jotain maailman suloisinta. Seitsemän vuotta sitten. Muistan sen valtavan onnen, joka ei katoa, sen äidin ylpeyden omastaan, sen suuren rakkauden, joka valtasi huoneen kohdatessani pienen vastasyntyneen ensikerran. Sen tunnelman, ne ensimmäiset päivät äitinä. Sinne hetkeksi jään, noihin muistoihin, kun koti on hiljainen ja pimeä. Ne vilahtavat mielessäni tuulen lailla. Muistot. Niinkuin vuodetkin. Ovat menneet niin nopsaa. Ja tänään olet jo seitsemän vuotias. Mun pieni. Ja kuinka onnellinen ja ylpeä olenkaan sinusta. Tänään ja joka päivä.
Onnea rakas, äiti ja isi rakastaa aina!
Voi muistan minäkin sen päivän, sen hetken kun ensi kerran kohtasin pienen vastasyntyneen, syliini sain painaa jotain niin kevyttä ja suloista. Mullistui maailma minunkin. Ja kuinka varkain kasvoi se pieni tyttönen, muutti vuodet ja toi tähän, kun jo seitsemän vuotta täytti. Voi niin suurta onnea on ollut jakaa ne vuodet sieltä tänne, painaa sydämeen muistot jotka kantaa kohti uusia ihania seikkailuja. Täällä me ollaan, aina valmiina. Onnea rakas, enkeleitä jokaiselle askeleelle, toivottelevat täti ja serkukset <3
VastaaPoistaMullisti tosiaan maailmani, meidän kaikkien! Ja kuinka nopsaa ovatkaan juosseet nämä vuodet, tuoneet jo tänne saakka, että on pikkuiseni pian jo koulutiellä. Hui, hidastaisipa aika, sitä toivoin silloin, sitä toivon tänään. Että kauemmin tämä kaikki tässä pysyisi, vaikka huomenessakin on niin paljon hyvää odottamassa.. <3
PoistaVoi miten kauniisti kirjoitettu,
VastaaPoistaPaljon Onnea 7- vuotiaalle! <3
Kiitos toivotuksista ja sanoistasi! <3
Poista* Tuona päivänä 'lumienkeli',
VastaaPoistavalkeita tähtiä heitteli...
Puhdasta, kevyttä untuvaa -
oli täyteen tullut musta maa.
Pikkuinen tyttö! - tottakai
hetkeksi nimen *Lumikki* sai...
Muistan, kun saattelin koululaista ja talvi oli ollut silloin poikkeuksellisen vähäluminen (ei lainkaan lunta muistaakseni)..ja kuinka ihmeelliseltä tuntui, kun valtavia lumihiutaleita leijaili runsaasti peittäen maan ihan valkeaksi..se oli rakkaan *Lumikin* päivä <3 Ihana Kultapiika, joka niin innolla aina auttelee leipomisissa, tykkää kuunnella mummin lapsuudesta.."Mummi voikko sä kertoa sun lapsuudesta.." Reipas ja näpsäkkä neitonen :) Onnea ja siunausta rakkaan Kultapiikasen päiviin <3
Kiitos, äiti, ihanasta runosta ja sanoistasi! <3
Poista