Pieni haikeuden kyynel vierähti poskelle, kun ilmoitin ottavani pikkuiselleni osoitetun esiopetuspaikan vastaan. Haikeus ajankulusta. Kun juuri oltiin katsottu kuvia vuosien takaa, joissa tuo tuleva eskarilainen oli ihan pieni nyytti sylissäni vasta. Sellainen suurisilmäinen tyttö, pikkusisko, joka valloitti sydämemme ensihetkestä. Ei sitä voi ymmärtää, kuinka se ihana aika juoksikaan niin. Siitä, kun olivat ihan pieniä ja nämä kotivuodet ihan alussa vasta. Ei sitä silloin miettinyt, että tulisi tämä elämänvaihe, koittaisi tämä päivä näin nopsaa, kun toinenkin tyttöni lähtee esikouluun ja on aika kuin päästää irti. Vaikka näin sen toki kuuluukin mennä, mutta jotenkin niin haikelta se tuntuu tänään. Ajanjuoksu. Mutta Fiona jo odottaa uusia seikkailuja, niin kovin innoissaan on jo seuraamassa isosiskonsa jalanjälkiä. Ja onhan siellä huomenessakin se onni, tässä päivässä, jossa kaikki on paremmin kuin hyvin!
On mielessä minullakin kuin eilinen se päivä kun se toinen teidän perheen pikkuprinsessa syntyi. Ja kuinka onkaan aika kuin varkain tehnyt tuosta pienestä suurisilmäisestä tytöstä isomman, huolettoman ja rohkean neitokaisen, joka jo eskaria tulevana syksynä aloittaa.. Miten voi olla.. Suurta onnea on ollut se kaikki mennyt, se mitä edessäkin on, tuntematon pelottaa aina, mutta lapsen innolla ja rohkeudella eteenpäin. Täällä ollaan, joka hetkessä ajatuksin mukana, näissä päivissä, kuukausissa, jotka kohti uutta vie.. <3
VastaaPoistaRakas, rakas Päivänsäde <3 Fionalle (syntymän aikoihin kirjoitettu):
VastaaPoista*Syksyn ruskan aikaan
syntyi tyttönen-
Miten onnen suuren toikaan,
sisko pikkuinen..
.Äidin, isän rakastama - isosiskon paijattava.
Vaaleanpunainen unelma, perheen toinen prinsessa :)
Ihana, kultainen hymysuu,
nimekseensopii - mikäpäs muu
Kuin Päivänsäde kuvaamaan
hymytyttösen persoonaa*
Ja sellainen iloinen Päivänsäde Fiona on aina ollut. Sellainen, jonka silmätkin hymyilevät <3 Mummilasta lentosuukot <3