Äitienpäivän aamuna pienet olivat innoissaan ojentamassa itsetehtyjä kortteja ja pientä pakettia, josta paljastui eskarilaisen helmistä tehty perhosrintaneula. Ja siinä niitä ihania aarteita ihastellessani ja pienten tarinoita kuunnellessani, mietin, miten paljon olenkaan saanut. Kolme ihaninta tyttöä!
Aamupalan jälkeen lähdettiin Äitienpäivän kunniaksi Auroran puistoon. Sinne, missä ollaan käyty melkeinpä jokaisena Äitienpäivänä siitä lähtien, kun esikoinen oli yksivuotias. Ja vuosien vieriessä on tuon pienen vierelle liittynyt monet pienet askeleet seuraksi, sillä tästä Äitienpäivän puistoretkestä on tullut meidän yhteinen perinne siskon perheen kanssa. Puisto oli taas kauniina valkovuokoista ja jokainen poimikin kimpun mukaansa. "Ainakin sata kukkaa äidille", totesi keskimmäinen. Ja ainakin sata lämmintä ajatusta ja onnentoivotusta lähetin minäkin kevättuulen matkassa omalle äidilleni!
Kaunis blogi ja niin kauniita ajatuksia aina :) Kiitos!
VastaaPoistaVoiko herttaisempaa ollakkaan kuin valkovuokkokimppu suloisten tyttösten kädessä.- Tai se herkkä ja kaunis viesti, mikä siinä välittyy..Mummi täällä ihastelee Kullanmurujensa touhua. Ja kiitos sinulle rakas tyttäreni lämpimistä ajatuksista, joita lähetit kevättuulen matkassa.<3 Muistakin muistamisista kiitän kaikkia tyytäriäni ja onnentoivotksista! Onnea minulla on ollutkin saadessani teidän kaltaiset tyttäret <3
VastaaPoista