Kaksin

Kaksin kotona. Hiljaisuudessa. Alkuun sitä vain tuijottaa lattialle jäänyttä leikkiä ja miettii mielessään tyttöjen ilmeitä. Pieninkin konttailee ympäri taloa kuin etsien siskojaan, vaikka kerroin, että he lähtivät viikoksi maalle mummolaan. Ikävöi hänkin. Mutta selviämme yhdessä ja aiomme nauttia kotonaolosta kaksin, tavata ystäviä ja piipahtaa kaupungilla tulevan viikon aikana. Mutta ihmettelen, miksi ryhdyn pikkuisimman unien aikaan järjestämään vaatehuonetta, sillä sen hyllyiltä löytyneiden tyttöjen pienien vaatteita myötä palaan muistoissa muutamankin vuoden taa ja tulee entistäkin ikävämpi.. Onneksi pienin herää uniltaan valloittaen hymyllään, unisilla silmillään ja koko pienellä olemuksellaan. Viisaa sitten pienellä sormellaan kohti ikkunaa ja kertoo, että siellä menee lentokone. Siihen me jäädään sitä ihmettelemään. On vain tämä hetki ja me siinä. Kaksin. Niin on hyvä näinkin, sillä tiedän, on heilläkin siellä hyvä niin.