Auringonpaiste ja syksyinen metsä. Siellä me. Niinkuin vuosi sittenkin. Ihastelemassa tätä kaikkea, syksyn omanlaista tuoksua, upeita värejä ja tuota sinitaivasta, jota vasten lehdet hehkuvat kuin kultaa. Siellä me, ihmettelemässä syksyn tuomaa muutosta kesän vihreyden jälkeen. Ja kuinka syksyn taas saavuttua uudelleen on muuttunut paljon, sillä tänään asteli pienin jaloin tuo pienin, joka vuosi sitten nukkui pienen vastasyntyneen untaan sylissäni. Ja kuka silloin seisoikaan jaloillaan syyslehtien päällä ensikerran? Saa muutos huokaisemaan monessa kohtaa ja tämä hetki on yksi niistä, sillä niin elävänä on mielessä hetket vuoden takaa. Kaunis hetki silloin, niin kaunis nyt. Niitä hetkiä, jotka muistaa varmasti aina. Vuosienkin päästä.
On nämä hetket kuin kultaa.
On nämä hetket kuin kultaa.
Voi niin on siskokulta, kuin kultaa, arvokkaampiakin. Suurta onnea on jakaa niistä hetkistä niin moni kanssasi, yhdessä kaikkien näiden pienten rakkaiden. Ja niin vain aika toi tähän, oli yhdet pienet askeleet syyslehdillä enemmän.. <3
VastaaPoista