Pikkuiset pitsisukat makkaralla
Maailman ihanin, maailman rauhallisin ja tyytyväisin vauva. Sen olen saanut huomata näiden kahden ja puolen kuukauden aikana. Ja nuo ihanat ilmeet ja eleet, nuo lisääntyvät päivä päivältä. Tuo suloinen suukku, jonka hymy kertoo paljon ja samalla sinisilmät menee suloisesti sikkaralle. Pieni kikatus, sekin maailman suloisinta. Taas. Ja sitten, kun löysin nuo maailman suloisimmat pienet tossut, jotka ostin pikkuisiin jalkoihin, kun olivat potkimassa masussani vielä. Silloin iski haikeus. Kun niin nopsaa kuluu tämä ihana aika. Ja vaikka on niitä harmaitakin päiviä, on kuitenkin paljon ennemmän niitä aurinkoisia, joiden ei koskaan toivoisi iltaan kuluvan. Sillä huomenna olet vähän taas isompi, huomenna on kaikki taas vähän toisin. Siksi nautin, joka hetkestä, koska se on tässä ja nyt, eikä tämä hetki palaa. Koskaan enää samanlaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti