Pienin muru mun 10kk

  

Äidin sydämessä on kultainen arkku jossa,
on elämän helmet säilössä.
Äiti arkkua usein avaa ja muistojen helmiä katselee salaa.

Helmistä yksi on kirkkain ja suurin, se on äidille kaikkein rakkain, kuulin.
Pinnassa säihkyvä timanttien raita, siinä on lapsosen vauva-aika.

Hymyt,
naurut,
kuolapusut,
iholla samettinen nukka.
Vauvantuoksu,
untuvatukka,
jalassa vaaleanpunainen sukka.

Ne kaikki äidin arkussa ovat helminä iäksi tallessa.

Taas on yksi kaunis kuukausi vierähtänyt kanssasi kuin siivin. Kuin huomaamatta ovat kuukaudet kulkeneet kesään. Nuo kauniit kuukaudet kanssasi, jolloin tulit taas isommaksi, kasvoit vahvemmaksi. Omaksi iloiseksi persoonaksi. Ja kuinka paljon jo osaatkaan, mun pienin. Valloitat kotimme kontaten ja höpötellen, "äittää" huikkien ja pienellä sormella asioita osoittellen. Rakastat nukkevauvoja ja niille jaellaankin suukkoja aina, kun saat sellaisen syliisi. Rutistelet pehmoleluja ja ihmettelet siskojen pikkuleluja, niitäkin joihin ei saisi koskea. Juot vettä nokkamukista ja maistelet innolla kaikkea pieniin sormiin sopivaa. Ymmärrät sanan "ei" merkityksen, mutta pilke silmäkulmassa ja äitiin katseen luoden tekee kuitenkin mieli vähän kokeilla. Iltaisin nukahdat mieluiten äidin viereen ja näinä kuumina kesäpäivinä ollaan päiväunet nukuttu sisällä. Sinun kanssasi on vain niin hyvä olla, jäädä tähän, mennä ja tulla. Olet sellainen tyytyväinen tyttö, mutta tahtoakin löytyy sopivasti.

Ja kuinka voikaan minun pienin muruseni olla jo 10 kuukautta?