Vo uinne kulkeekaan tämä aika? On pienin ihana tyttöseni jo 11 kuukautta. Tuo pikkuisin, jonka kanssa on tämä ihana vauvavuosi kulkenut kuin siivin. Ollaan koettu paljon, eletty jokainen hetki. On köllötelty syysmetsän syleilyssä ja nukuttu sateenropinassa. On ihmetelty jouluvalojen kimallusta ja lumihangen pieniä timantteja. On kuunneltu kevään ensimmäisten lintujen liverrystä ja nuuhkittu voikukkaset. On upotettu pienet varpaat rantahiekkaan ja tunnettu auringon lämmittävät säteen. On eletty jokainen päivä, ettei mikään elämättä jäisi. On maisteltu uusia makuja, kasvettu ja opittu uutta. Nyt jo konttaillaan vauhdilla, seisotaan tukea vasten ja opetellaan pitämään lusikkaa kädessä. Heilutetaan, taputetaan ja tiedetään monia ympärillä olevia asioita, esineitä ja tuttuja ihmisiä. Leikitään ja musiikin tahtiin nyökytetään päätä. Ja kuinka ihmeellistä aina onkaan tuo kasvu. Nähdä, kuinka pieninkin niin nauttii, kun osaa. Ja rakastaa niin täysillä, rakastaa jakaen pusuja ja haleja, niitä maailman suloisimpia!
Tuo on niin ihana mekko! Pieneksi jo meillä jäänyt, mutta luopua siitä ei raaski. Viikkailin talteen "muisto"hyllylle. Vauhdilla menee aika, pienten lasten äitinä sitä saa aina äimistellä :)
VastaaPoistaIhana on tuo mekko tosiaan! Siskon tytöltä sain sen pikkuisimmalleni, niinkuin monia muitakin vaatteita. Minäkin olen sääsätänyt monia vauvanvaatteita, ei niistä raaski luopua, ainakaan vielä, kun niihin liittyy niin monia ihania muistoja. Jotenkin niitä vaatteita ihastellessa voi ihan kuin hetkeksi palata siihen hetkeen, kun se mahtui pikkuisen ylle. Ja voi, niin vauhdilla menee tämä aika ja monesti toivon, että se pysähtyisi tähän tai edes vähän hidastaisi..
Poista