Pienin ei nuku enää päiväunia, paitsi joskus nukahtaa automatkalla tai niinkuin tänään, nukahti syliini. Kannoin hänet sitten sänkyymme ja jäin siihen. Ihanahan tuon pienen unta oli katsella, silitellä hiuksia ja palata ajassa taaksepäin, kun oli ihan pieni.
Otin pienen pehmeän käden omaani.
Kuinka kirpaisikaan taas tämä ajanjuoksu.
Voi sisko, niin kirpaisee minuakin, tätä pientä katsellessa, näitä omia tässä lähellä.. Kun on niin nopeasti aika tuonut tähän, kiitänyt ja muuttanut, ovat kuin huomaamatta siinä lähellä jokainen kasvanut, omaksi ihanaksi persoonaksi tullut.. Ja vaikka niin sen kuuluukin mennä, se kirpaisee kyllä.. <3
VastaaPoistaNiin ihana ja rakas, unihetki kauniisti kuviin talletettu <3
VastaaPoistaOlihan se pakko tallentaa kuviin, kun taisi olla se viimeinen päivä, kun pienin nukahti päiväunille, vieläpä syliini <3
Poista