Montaa hellepäivää ei lomaviikollemme lapsuudenkotini maisemissa mahtunut, mutta ehdittiin me mökillekin muutamana päivänä. Ja aina siellä sielu ja mieli lepää. On mukava sytyttää puulämmitteinen sauna ja kuunnella siinä hetken, kuinka puut innostuvat palamaan. Lähteä sitten hakemaan varalle pieni halkopino, kantaa vesisaavit täyteen pesuvettä ja pian jo huikata lapset saunaan. Siellä pehmeissä löylyissä lämmiteltiinkin sitten jo tulevan kylmänkin edestä. Uimaankin pulahdettiin pienintä lukuunottamatta, vaikka vesi oli viileää. Mökkipäivän päätteeksi hiljennyttiin laiturin päässä ja katseltiin horisonttiin, sinne minne aurinko laskee jättäen vain kullankeltaisen vanan jälkeensä. Oltiin siinä kauniissa maisemassa ja annettiin kaiken sen tallentua syvälle sydämiin. Ehkä vasta ensi kesänä ollaan tässä kohtaa uudelleen, mietin.
Niin rakkaat, niin kauniissa kuvissa mökkilaiturilla. Ja voi noita kesän ihania hetkiä, kuinka ne niin ohikiitää.. Siellä ne onneksi syvällä sydämessä, aina <3
VastaaPoistaKullanmurut mökillä <3 Onneksi kuitenkin hiukkasen tarkenivat uimassakin käydä - todeta voi, että vuosi sitten samaan aikaan olimmekin ihan pakahtua kuumuuteen! Miten erilaisia voivatkaan kesät olla! - mutta tervetuloa vielä ennen ensi kesää, -voihan olla, että hellettäkin saadaan :)
VastaaPoista