Jäätelösynttärit

Kahdeksan vuotias, kuinka voikaan jo olla.. Kun ihan vastahan se oli, kun kotiuduttiin sairaalasta ja aloiteltiin arkea pienen vastasyntyneen kanssa, äitinä ja isänä. Ja vuodet ovat juosseet niin nopsaa, tehneet siitä pienestä kääröstä hetkessä isosiskon, koululaisen, kauniin neitokaisen!

Juhlittiin syntymäpäivätyttöä yhdessä rakkaiden, yhdessä ihanien ystävien. Oli sankari toivonut jäätelösynttäreitä ja oli kyllä kovin mielellään näitä sitten itsekin toteuttamassa. Oli sinisiä jäätelötötteröitä ja vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja. Pöydällä leijuvia palloja ja sankarin lempiherkkuja. Oli rivissä rakkaat pienet ystävät ja kakun päällä kahdeksan pastellinsävyistä kynttilää. Siinä niin ylpeänä katselin omaani, tuota herkkää tyttöä, joka vieläkin onnekseni ottaa kauppareissuilla kädestäni kiinni. Mun iso, pieni tyttö. Ja kun ihana päivä oli takana, unohtumaton juhlapäivä tallennettu syvälle sydämiin ja sankari peitelty suukoin sänkyynsä, tuli kyyneleet onneasta, haikeudesta, ajankulusta. Tuli ne uudelleen, kun löysin niin kauniin viestin tyynyltäni: "Äiti, kiitos kivoista juhlista, oli kiva päivä". En odottanut kiitosta, sillä näitä juhlia on kyllä aina yhtä ihana laittaa, mutten kauniimpaa kiitosta olisi voinut kuvitellakaan!