Tänään lähdimme ajelemaan kohti Vihtiä ja suunnittelemaan oman talomme paikkaa tontilla. Ja voi, miten kauniilta kaikki näyttikään näin kesän tultua. Vihreä heinikko ja puut tontin reunamilla sai kaiken näyttämään kodikkaalta. Heinikossa hyppivät heinäsirkat niinkuin lapsuuteni kesinä ja taustalla kuului hiljaisuus, jonka muutama lampaan määkäisy ja heinäsirkkojen sirinä välillä rikkoivat.
Ja punaisin paaluin hahmottui unelmien kotimme paikka. Nyt vain odottelemme maaperätutkimusta ja haaveilemme kotona lisää tulevasta kodistamme.
Ja mitäs paljastuikaan heinikosta...
Ihana suloinen kissa, jonka turkkia pääsimme silittelemään ja sen pientä kehräystä kuuntelemaan.
Voi, kun ei malttaisi odottaa, että tuon puun varjoon pääsen levittämään viltin ja juomaan tyttöjen kanssa heidän pienistä posliiniastioistaan kupillisen teetä.
Sisko ihana tämä sinun blogisi <3 Ja voi miten ihanalta näyttää tuleva unelmien kotinne paikka. Niin idyllinen, jossa on se sama tunnelma kuin omassa lapsuudenkodin maisemissa. Olen niin onnellinen puolestanne, tuolla teidän ihanalla perheellänne, noilla niin rakkailla tyttösillä tulee olemaan hyvä olla. Ja niin ihana naapurin kissakin jo teitä ollut tervehtimässä. Me tulemme sitä Lucaksen kanssa mukaanne joku kerta moikkaamaan, Lucas olisi ihan innoissaan! Oletta ajatuksissani <3 Rakkaudella puoliskosi
VastaaPoista