Iltapäivällä lähdimme kävellen Fionan 2-vuotisneuvolaan tuohon ihan lähelle. Tuttu paikka minulle työharjoittelustani, mutta nyt muuttomme myötä menimme ensi kerran lasten kanssa terveysasemalle tapaamaan uutta neuvolatätiä. Anomalla saisimme jatkaa vanhassa tutussakin paikassa, mutten tiedä onko se tarpeen, neuvolakäyntejä on kuitenkin niin harvoin.
Odotustilassa oli mukava leikkiä ja hetken siinä odoteltuamme Fiona pyydettiin sisään. Neuvolatäti laittoi pöydälle Fionan eteen palapelin, tornipalikat, kynän ja paeria. Fiona kokosi hienosti tornin, teki reippaasti muotopalapelin sekä otti kauniisti kynän käteensä ja piirsi paperille ympyröitä ja viivoja. Vielä piti paperinpalalta poimia kaksi pientä nonparellia tarkalla pinsettiotteella. Hyvin meni!
Sitten katsottiin paino ja pituus sekä päänympärys. Hyvin neiti kasvaa omalla käyrällään lähellä keskikäyrää.
Lopuksi saivat molemmat reippaat neidit suloiset hiirutarrat ja täti kirjoitti vielä neuvolakortiin seuraavaa: "Fiona kasvaa ja kehittyy hienosti, puhuu pieniä lauseita. Piirtelee, tekee muotolaudan ja rakentaa tornin. Liikkuu ketterästi. Kaikki kunnossa."
Sitten sanottiin kiitos ja heihei. Oli Fionan neuvolakäynti takana. Hassua, miten aika kiittää.. Muistan kuin eilisen, kun olin samaisessa neuvolakäynnissä esikoiseni ollessa kaksi vuotta, ja jossa nyt olin tämän pienempäni kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti