Tähtisilmä 9kk

Yksi kuukausi taas lisää pienen tyttöni kanssa. Täyttä elämää. Ja jotenkin on tapahtunut taas niin paljon. Pieniä tärkeitä ja ihania asioita, osaamisia ja oivalluksia, joista jokainen iloitsee yhtä paljon kuin tämä pienin itse. Täällä ryömitään pitkin lattioita lelujen luokse tai sinne, mistä kuuluu tuttuja ääniä. Tai kohti äitiä, jolloin nostetaan kädet ylös lattialta merkiksi, että haluaa äidin syliin. Kohta myös kontataan. On pieni tutkimusmatkailija valmiina valloittamaan koko kodin ja pihankin. Ja ovat siskotkin sen huomanneet, sillä usein valloitetaan (vallataan) myös heidän leikit.

 Täällä annetaan paljon märkiä, hellyyttäviä pusuja kaikkien rakkaiden poskille sekä pienille nukkevauvoille, joista onkin tullut yksi lempileluista pallon ohella . Ja voi sitä näkyä, kun pieni käsi nousee ylös ja heiluttaa. Se on jotakin maailman suloisinta, niinkuin tuo pienten käsien taputuskin. Sanojakin tapailee nyt innokkaana. "Äittä", kuuluu pienestä suukusta ja pilkottaa sieltä samalla kaksi pientä hampaanalkua. Ja kaikkien näiden taitojen ja uusien juttujen myötä ymmärsin, että tyttöni on kasvanut isommaksi hurjasti, jotenkin huomaamatta. Tuo äidin pienin, pikkusisko, joka nököttää isompiensa vieressä pöydän äärellä, höpöttelee ja hassuttelee heidän kanssaan kuin olisi aina siinä heidän vierellään ollut. Mun rakas kolmikko ♥