Itsenäisyyspäivän aamuna maisema oli valkoinen ja lähdettiinkin lumisateeseen tekemään lumiukkoja. Siinä ne nököttivät vastaanottamassa illan vieraita ja yhteiset hetket kuluivatkin herkutellen ja Linnan juhlia katsellen. Pysähdyimme myös miettimään, kuinka kiitollinen sitä onkaan omasta Itsenäisestä Suomesta, kiitollinen heille, ketkä sen puolesta taistelivat. Myös paappani lähti sotaan vain 17-vuotinaana nuorukaisena ja sen matkan muutamia tarinoita on äiti meille sitten eteenpäin kertonut. Ja kerron ne myös omille lapsilleni. Oli ilo katsella Linnan Itsenäisyyspäivän vastaanottoa, kun siellä oli mukana monia Itsenäisen Suomen todellisia sankareita!
Niin ihana oli yhdessä vietetty Itsenäisyyspäivän ilta, ympärillä rakkaita ystäviä ja pöytä täynnä maistuvia herkkuja, kiitos vielä kaikesta <3
VastaaPoistaOmpas herkullisen näköinen kakku lippuineen! Niimpä, sinun paappa, minun isäni lähti "sinne jonnekkin" koulutuksen kautta todella nuorena, kuten niin monet muutkin. Vaikeaa kuvitella nuorukaiset moniksi vuosiksi oikeesti sotaan...Siellä meni nuoruudesta viisi vuotta. Olisipa isäkin ehtinyt nähdä ja kokea nyt tämän arvostuksen, mitä tänä vuonnakin veteraanit saivat osakseen Linnan juhlissa..Isä eli sitä aikaa, kun piti oikeestaan vaieta.."Mitäs menitte sinne"- kommentit varmasti tuntuivat pahalta ja epäoikeutetuilta! Ei isä paljon kertonut, mutta muutaman tilanteen, jossa oli kokenut suorastaan varjelusta.." Kertokaa lastenlapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa.." Mummilasta rakkaille, ihanille tyttösille terkut <3
VastaaPoista