Aamulla kupillinen vaniljalta maistuvaa maitoista kahvia ja sitten kömmittiinkin vilttien alle elokuvaa katselemaan. Pienin pyytää syliin ja isompi kiskoo lisää peittoa
varpailleenkin, kun ei sukat ole löytäneet jalkoihin saakka. Parasta, kun ei ole kiire minnekään. Ja juuri tällaiset hetket saa toivomaan, että aika tähän jäisi..
Illalla oli luvassa jouluista tunnelmaa. Olimme muutama viikko sitten eskarilaisen oman ryhmän pikkujouluissa, jossa pienet esittivät meille ihastuttavan näytelmän tontuista, ja tänään oli vuorossa koko päiväkodin yhteinen joulujuhla. Kuinka mieleenpainuvia hetkiä molemmat.
Juhlasta ajeltiin vielä tyttöjen syksyn viimeiselle balettitunnille ennen ensiviikkoista tanssinäytöstä. Istuttiin pikkuisimman kanssa katsomassa, kuinka ballerinat tekivät baletin askeleitaan kauniin musiikin soidessa taustalla. Siellä mun pienet, ja mietin, milloin kasvoivat noin.
Nukkumaanmennessä silitin tyttöjeni hiussuortuvia ja huokaisin. Kumpa olisi aina näin. Lapset tässä ihan lähellä. Saman peiton alla sohvan uumenissa. Yhdessä juoksemassa tuulessa juhlamekkosissaan. Tanssikassit keikkumassa pienissä käsissä ja puhelimessani tallessa nuo lukuisat videot ballerinoistani.
Kuinka arvokkaita hetkiä nämä ovatkaan, tämä arki sellaisenaan ja sen tuomat asiat. Ja toivon, ettei elämä koskaan muuttuisi sellaiseksi liian kiireiseksi, ettei hetket vaan kulkisi ohi kuin huomaamatta. Osaisipa aina nauttia näistä hetkistä. Tässä, tänään.
Illalla oli luvassa jouluista tunnelmaa. Olimme muutama viikko sitten eskarilaisen oman ryhmän pikkujouluissa, jossa pienet esittivät meille ihastuttavan näytelmän tontuista, ja tänään oli vuorossa koko päiväkodin yhteinen joulujuhla. Kuinka mieleenpainuvia hetkiä molemmat.
Juhlasta ajeltiin vielä tyttöjen syksyn viimeiselle balettitunnille ennen ensiviikkoista tanssinäytöstä. Istuttiin pikkuisimman kanssa katsomassa, kuinka ballerinat tekivät baletin askeleitaan kauniin musiikin soidessa taustalla. Siellä mun pienet, ja mietin, milloin kasvoivat noin.
Nukkumaanmennessä silitin tyttöjeni hiussuortuvia ja huokaisin. Kumpa olisi aina näin. Lapset tässä ihan lähellä. Saman peiton alla sohvan uumenissa. Yhdessä juoksemassa tuulessa juhlamekkosissaan. Tanssikassit keikkumassa pienissä käsissä ja puhelimessani tallessa nuo lukuisat videot ballerinoistani.
Kuinka arvokkaita hetkiä nämä ovatkaan, tämä arki sellaisenaan ja sen tuomat asiat. Ja toivon, ettei elämä koskaan muuttuisi sellaiseksi liian kiireiseksi, ettei hetket vaan kulkisi ohi kuin huomaamatta. Osaisipa aina nauttia näistä hetkistä. Tässä, tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti