Pikkupakkanen ja hiljalleen leijailevat lumihiutaleet saattelivat eskarilaisen kohti päivän seikkailuja. Aamupalapöytään saapui kaksi pientä prinsessaa, kun oli Tähkäpää auttanut pienemmän ylle myös prinsessamekon. Viikkosiivousta tehdessä ja lounasta laittaessa meni aamupäivä ja kun eskarilainen saapui kotiin iltapäivällä, keitettiin välipalaksi kaakaot. Pian oli taas lattialla levällään niin Barbiet, prinsessat kuin niiden kaikki mekot ja tavaratkin. Sellaista täällä tänään, prinsessaelämää.
Voi että itselleni tuli haikea mieli, mutta samalla suupielet nousivat hymyyn.
VastaaPoistaViime postauksessa mainitsitkin, että sinullakin taitaa jossain vaiheessa olla paluu työelämään ihanien kotivuosien jälkeen. Minä olen tosiaan ollut nyt viikon työelämässä ja voin sanoa, että kaipaan nyt jo ihan kamalasti niitä kotivuosia. Se elämä kotona lasten kanssa on todella jotain sanoinkuvaamattoman arvokasta ja se sitä aikaa ei saa koskaan takaisin ja siitä pitää nauttia hetkessä. Ja niin minä tein.
Nyt on aika uuden ja luulen, että tämä totuttelu vie pitkän ajan. Ja se haikeus, kun ei saakaan viettää enää joka päivää lasten kanssa on suuri. Mutta ajan kanssa, ajan kanssa...
Teille iki-ihania kotipäiviä sinne!
- Kirsi
Voi, Kirsi, taidetaan olla samanlaisia haikailijoita. Luinkin aikaisemmasta kommentistasi, että olet palannut töihin. Ottaa tosiaan varmaan aikansa, että uudenlaiseen elämänvaiheeseen tottuu, tätä kotiäitiyttä kun on elänyt niin pitkään. Minä palaan töihin syksyllä ja nyt jo suren tämän ihanan elämänvaiheen loppumista, vaikka toisaalta on tosi kiitollinen olo näistä vuosista kotona. Ja kun lapset kasvavat ja menevät elämässä eteenpäin, niin se jotenkin rohkaisee itseäkin menemään eteenpäin, kun ei aikaa tähän saa jäämään, että olisivat pieniä.
PoistaToivon sydämestäni sinulle voimia uudenlaiseen arkeen, eiköhän sieltäkin löydy vielä ne onnenpalaset, kun aikaa kuluu. Itse eniten mietin niitä aikatauluja, mitä töihinpaluu tuo kaikkien elämään, nytkun on ollut niin leppoista menemisten suhteen. Mutta eiköhän kaikesta sitten selviä! Mutta koskaan en tule katumaan, että olin näin pitkään poissa työelämästä, sillä töitä ehtii kyllä sitten tekemään. Mutta onhan se haikeaa, että nämä vuodet vierivät niin nopsaa..
Voimarutistus sinulle, olet mielessä! <3
Kiitos kauniista sanoistasi. Minä on TODELLAKIN haikailija. Aivan kuten sinäkin. Vaikka tässä hetkessä on hyvä olla, niin haikailu on jotenkin niin ihanaa. Palata kaikkiin iki-muistoisiin tapahtumiin, onnellisiin hetkiin, pieniin juttuihin... Sitä teen, päivittäin.
PoistaTyttöni on nyt 2v8kk ja poika jo 5v8kk. Ettei nyt ihan pieniä nyyttejä tarvinnut hoitoon viedä. Ja onhan nuo muruset kotona vielä paljon, kun hoitopäiviä on vain 10pv kuussa. Ja nuo aikataulut, mistä puhuit..huoh. Siinä onkin yksi arkihaaste kotivuosien jälkeen. Kun töissä on oltava tiettyyn aikaan ja nuo pienet kun eivät toimi aina niin kuin haluaisi. ;)
Mutta tästä mennään kevääseen ja välissä on pääsiäisloma ja ehkäpä sitten kesällä olen jälleen kuukauden lomalla. Onneksi näyttää siltä, ettei lapset ole moksiskaan, kun äiti lähti töihin. Näinhän se monesti menee. Lapset pärjää paremmin kuin äiti. :)
Nautitaan elämästä! <3
ps. Mistä ovat nuo ihana raita-mukit kuvissa? Haluaisin juuri tuollaiset. Ihanat!
PoistaVoi, niin samanlaisia ollaan, joskus pitää oikein riuhtaista itsensä irti niistä ihanista muistoista, joihin niin usein palaa. Varsinkin iltaisin, kun pienet ovat menneet nukkumaan sitä miettii päivää, sitä, kuinka yksi päivä on takana taas tästä ohikiitävästä ajasta. Pieniä peitellessään palaa johonkin muistoon ja saa melkein aina kyyneleet silmäkulmiin heitä siinä katsellessa, kun niin nopsaa juoksivat viikot, kulki kuukaudet, vuodet ja kasvoivat, vaikka sitä ajatteli, että tässä ollaan aina näin..
PoistaMutta pää pystyyn, on monta syytä olla onnellinen ja kiitollinen kuitenkin! Kevättä kohden mennään ja sielläkin odottaa monta ihanaa hetkeä, niinkuin sykyssäkin sitten ja varmasti jokaisessa elämänvaiheessa on ne omat onnelliset asiat. Ne pitää sitten vain löytää sen erilaisen arjen ja muutoksen keskeltä! Tehdään niin, nautitaan tästä elämästä! <3
Raitamukit ovat Brukan ja hankittu Stockmannilta, tykkään kans kovasti! :)
Voi miten ihania kuvia blogi täynnä! <3
VastaaPoistaItse olen ollut vajaan puoli vuotta nyt töissä ja edelleenkin haaveilen niistä kotihetkistä. Töissä on kivaa, mutta silti kaipuu kotiin on suuri. Onneksi kaikkeen tottuu, kun aikaa vaan tarpeeksi menee :)
Kiitos Jenni kommentistasi! <3
PoistaVoi, niihin kotihetkiin ja -vuosiin tulee varmasti aina kaipaamaan, jotain niin ainutkertaista se aika on! Töissäkin on varmasti omat hyvät ja mukavat puolensa, mutta luulenpa, että kyllä minäkin näihin kotihetkiin tulen usein kaipaamaan, näihin tyttöjen kanssa vietettyihin päiviin ja siihen tiettyy leppoisuuteen ilman aikatauluja. Nytkin on toki jo arjessa jotain muuttunut, kun eskoinen aloitti eskarin ja sitten syksy tuokin tullessaan koulunaloituksen ja keskimmäisestä tulee eskarilainen. Voi, niin se elämä menee eteenpäin, ei sitä aikaa saa tähän jäämään, vaikka niin usein toivoisikin. Mutta rohkeasti kohti uutta, varmasti työelämäänkin sitten tosiaan tottuu ajan myötä ja löytää ne hyvät puolet, vaikka arki onkin sitten erilaista!
Kaikkea hyvää sinulle! :)
Voi sisko, miten suurta onnea on ollut jakaa yhdessä se ihan tavallinen arki, ne päivät lasten kanssa. Niin suurta onnea on ihanat muistot, ne joissa niin monissa on mukana juuri meidän rakas joukko. Siellä me olemme menneissä hetkissä, me olemme tässä tänään, mutta vierellä myös niissä tulevissa uusissa muutoksissa. Yhdessä kohti tulevaa, täällä ollaan, aina <3
VastaaPoista