Nopsaa on kulkenut nämä uuden vuoden päivät aina seuraavaan ja paljon on ollut ajatuksia mielessä. Töihin on tullut soiteltua paluusta ja eskarilainen on saanut kouluunilmoittautumislomakkeen, joten näiden tulevien muutosten myötä on tullut taas muisteltua mennyttä ja mietittyä sitä, että minne se kaikki aika katosi. Ne vuodet siitä hetkestä, kun saimme esikoistyttömme ja kannoimme tuon pienen nyytin kotiin ensikerran. Pian seitsemän vuotta sitten. Tuli minusta äiti, ja kotiäiti olen näinä vuosina koko sydämestäni ollutkin. Ja nyt pitäisi hiljalleen valmistautua töihinpaluuseen, olemaan jotain muutakin kuin kotiäiti. On se vaan iso muutos. Mutta onneksi muistot töistä ovat todella mukavia, ja välillä olen toki kaivannutkin niihin hetkiin, sitä, mitä siellä olin ja tein, joten toisaalta olen innoissanikin paluusta. Vaikka tähänkin voisin kai vielä hetkeksi jäädä, sillä tiedän, että tätä elämänvaihetta tulee vielä kovin ikävä.. Mutta näin sen kuuluu mennäkin, elämän eteenpäin! Ja niin paljon olen saanut, ihanat tytöt ja mahdollisuuden olla kotona heidän kanssaan näinkin pitkään, ja se on enemmän, kuin koskaan osasin haaveillakaan.
Rohkeasti vain eteenpain ja tulevaa kohti.Muutos elamassa aina piristaa.Itsekin olin omieni kanssa kotona ensimmaiset pari vuotta mutta sitten oli lahdettava toihin nimittain taalla aitiysloma on 3,5 kk.Nyt kun hoidan itse paivakodissa noinkin pienia sita aina ajattelee etta kuinka Suomessa on hyvin kun aideilla on mahdollisuus olla tosi pitkaan kotona.Joskin takalaiset aidit ovat vahan erilaisia ja eivat varmasti viihtyisi vain kotona niin pikaan .Mutta toivon sulle viela kivoja hetkia kotona tyttojen kanssa ja hyvaa talven jatkoa!
VastaaPoistaKiitos, minä nautin! Kyllä se varmasti näin on, että vaihtelu piristääkin. Ehkä sitä enemmän haikaileekin sitä, että tämä elämänvaihe on nyt sitten takana, kotiäitiys. Mutta onneksi saan aloittaa näillä näkymin kevyesti, niin arki ei yhtäkkiä kokonaan muutu.
PoistaHui, kuinka lyhyt äitiysloma siellä onkaan, on se vaan täällä erilailla asiat, kun on mahdollisuus olla pidempään kotona vauvan kanssa. Omaankin kotonaoloon on kyllä vaikuttaneet monet seikat, mm. se että sisko on niin samanlaisessa elämäntilanteessa ja ollaan paljon saatu jakaa tätä arkea.
Mukavia päiviä teille myös! :)
Niin ne vain jäävät taakse ne elämän suloisimmat vuodet, ne vauva- ja pikkulapsiajat, täälläkin. Minun pienin pian kolme vuotta. Mutta tokihan ne kaikki tulevat vuodetkin voivat olla ja toivottavasti ovat ihania ja kauniita, mutta vähän eritavalla. Ne lempeät, pehmoiset ja lämpöiset päivät pikkunuppujen kanssa kotona jäävät taakse mutta säilyvät aina ihanissa muistoissa <3
VastaaPoista