Kaunis ja lämmin kesäkuinen päivä, vuosi sitten. Olivat pienet tulleet tätin luo hoitoon ja jäimme odottamaan uutisia sairaalasta. Muistan tuon päivän, sen hetken, kun kohtasimme suloisen vastasyntyneen ensikerran. Muistan sen sanoinkuvaamattoman tunteen, kun tuhisee sylissä jotain niin pientä ja arvokasta. Ja tänään tuo pieni nyytti on yksivuotias! Kuinka nopsaa onkaan mennyt yksi vuosi, kasvanut kuin varkain toisten vierellä tuo pienin. Kuinka monia ihania hetkiä mahtuukaan noihin ensihetkiin siskon pikkuisimman kanssa, yhteisiä ainutkertaisia päiviä noihin viikkoihin, jotka kuukausiksi vaihtuivat. Eikä tänään voisi onnellisempi meidän rakkaistamme olla, näistä pikkuisista serkuksista, jotka varttuvat vieretysten. Ja tänään oli aika juhlia yhdessä tätä pienintä meistä. Yksivuotiasta.
Aika vierähtää niin nopeasti, liian nopeasti... Mutta, onneksi meillä on muistot lämmittämässä>3
VastaaPoista