Marraskuu. Syksy on mennyt vauhdilla. Ollaan nautittu vapaapäivistä, ollaan oltu töissä. Koulu sujuu hyvin ja eskarissa on mukavaa. Pieninkin on jo tottunut päiväkotiin ja saanut kivoja kavereita, joista iltaisin aina juttelee samaan tapaan kuin isosiskotkin omistaan. Arki. Se on tätä nyt eikä se muuksi muutu. Välillä iskee haikeus ja iso ikävä sitä mennyttä, välillä taas tuntuu, että tämä on oikein hyvä näin. Joten ehkä tähän kaikkeen alkaa tottua jo, ja ne ihanatkin hetket arjen keskeltä ovat löytyneet. Mutta luopumista sitä jollaintavalla tuntee tekevänsä, vieläkin. Ei ole enää niin paljon aikaa olla yhdessä, mennä ja tehdä. Ei niin jaksakaan. Eikä tule enää niin kirjoiteltua tänne, kuvata ja muistella. Sillä haluan antaa ajan lapsilleni, tärkeämmille asioille. Vaikka tätäkin on välillä niin kovin ikävä. Mutta näillä mennään, mennään niin kuin hyvältä tuntuu.
Mukavaa maanantaita ja uutta viikkoa!
Niin tuttuja fiiliksiä. Itse olen taapertanut työelämässä on helmikuusta ja vieläkin niin haikeudella muistelen kotona olo aikaa. Se oli jotain aivan ihanaa. <3
VastaaPoistaArki on niin kiireistä ja sydäntä särkee, kun lapsille on (valitettavan usein) sanottava, että "äiti ei ehdi leikkimään", koska arkea on pakko pyörittää; pestä pyykit, laittaa ruokaa, siivota, käydä kaupassa... Vaikka tinkii itsestään kovasti, niin silti tuntuu, että aika loppuu aina kesken. Onneksi on viikonloput. Silloin on aikaa olla, eikä ole kiire mihinkään. :)
Juuri mietin joulun tuloakin, että sekin taitaa tulla ihan varkain. Viime jouluna, kun olin vielä kotona, oli joulun aika ihanaa, kun aamut olivat rauhaisia, joululauluja kuunneltiin antaumuksella ja kynttilät paloivat aamusta alkaen.
Mutta tällaista tämä meidän elämä nyt on. Ja koska kaikki on periaatteessa todella hyvin näinkin, pitää olla onnellinen siitä, että on näinä vaikeina aikoina töitä ja ennen kaikkea siitä, että kaikilla läheisillä on kaikki hyvin. Kyllä kai tähän arkeenkin jossain vaiheessa tottuu. Eikö niin? ;)
Ja edelliseen viestiin lisään, että terveisin Kirsi :)
VastaaPoistaMusta tuntuu, että vaikka olen tällä hetkellä kotona lasten kanssa, mulla on kädet täynnä töitä ruuanlaiton ja kotitöiden kanssa. Jos jo nyt tuntuu, että el ehdi leikkimään, olemaan vaan jne., niin apua, mitä se on sitten kun palaan töihin... Vai enkö vain ole tajunnut tätä kotonaolon ainutkertaisuutta ja pysähtymistä vaan tuhlaan sen turhanpäiväisiin kotihommiin?!?!
VastaaPoista-P-
Vielä edelliseen kommenttiin, että ahdistaa jo nyt ajatus joulun laittamisesta, ruokien suunnittelusta, ostamisesta ja valmistamisesta, leipomisesta (en tosiaankaan aio tehdä paljoa mitään itse ja koristeluiksikin saavat riittää kyntteliköt ja joulukuusi), lahjojen miettimisistä ja hankkimisesta jne., kun tuntuu, että perusarjen pyörittäminen ja ruuanlaitto, ulkoilut, nukuttamiset yms. vie jo kaiken ajan. Vai johtuuko tämä fiilis vaan siitä, että perheessä on yksi alle vuoden ikäinen? Muuttuiko teillä kotona olo jotenkin nautittavammaksi/helpommaksi, kun nuorimmainenkin lapsi tuli leikki-ikään?
VastaaPoistaSamoja tunteita täällä.. Olin yhteensä reilu 8v lasten kanssa kotona ja nyt olen ollut pian 4kk työelämässä. Lapset on kaikki koulussa, pienin ekalla. Mun on hirveän vaikea sopeutua töihin, tähän arkirytmiin, heräämisiin, vähään yhteiseen aikaan. En tiedä miten tottuisin tähän.. Kotielämä oli niin mua. Yhyyy! Mutta ehkä tähän joskus tottuu.. nyt vain tuntuu, etten ikinä.. Kaipaan niin kovasti kotiarkea <3
VastaaPoistaKati
<3 <3 Ajan kanssa uuteen arkeen tottuukin, kun työ tulee enemmän rutiinimmaksi, ei niin väsytäkkään paljoa ja nauttii sekä työroolistaan että kotiarjesta..Vaikka on haikeutta ja ahdistaakin, niin kuten kerroitkin, löytyy nykyarjestakin niitä hyviä ja onnellisia , iloa tuovia hetkiä ja asioita. Niihin tarttukaa. Liikaa ei kannata jäädä miettimää ja haikailemaan - kuten sanonut joku 'viisaampi': "se ajatus/miete, jolle antaa tilaa ja aikaa mielessään kasvaa ja kasvaa". Sen sijaan tälläisistä surullisista ja ahdistavistakin ajatuksista kannattaa yrittää siirtää ajatuksensa miettimään just niitä hyvä juttuja - silloin ne korostuu ja valtaa ajatusmaailmaa.. Ja Leenukka, juuri näin, että annat aikaa tärkeimmille eli lapsille ja kirjoitat kun jaksat, kun siitä on sinullekkin iloa..Vielä kommentoijille lohdutukseksi: Yrittäkää ottaa leppoosasti..Joulu on ihana perhejuhla ihan vaikka kaikki syötävät olisi ostettuja ja sellaisia, mikä maistuu - ei tarvii olla pakosta lanttulootaa. ;) Älkää uuvuttako itseänne aivan mahdottomilla siivoiluilla ja järkkäilyillä. Olkaa itsellennekin armollisia - hyvä mieli on parasta.. "En muista loistiko siinä kodissa tiskipöytä, mutta loistivat lasten silmät" - Loppujen lopuksi muistoihin jää ilo eikä siivotut kaapit..Teille kaikille voimia arkeenne <3
VastaaPoista