Meidän jouluaatto

Ihan vähän kurkkaan..

Prinsessapaperista päätellen, tämä olisi minulle.. ♥

Yhteisessä joulussa ♥

 

 

Mummin ja faarin kanssa ♥

Joulupöytään mahtuvat kaikki, vaikka aina joku meistä on nauttimassa jouluruuasta jossain muualla.

 Odotettu aattoaamu valkeni viimein, ja alakerrasta kantautui se tuttu joulukinkun tuoksu. Oli se kypsynyt takan leivinuunissa hiljalleen. Ja aamun riisipuuron ja luumukiisselin jälkeen maisteltiin palat mehevää joulukinkkua leivän päällä. Siitä alkaa meidän perinteinen jouluaattomme maalla. Ja aina niin tuttuun tapaan se kulkee aattosaunasta, Lumiukon tunnelmista ja Joulurauhan julistuksesta joulupöydän äärelle äitini tekemien laatikoiden tuoksuun, kokoperunoiden, salaatin ja rosollin, joululimpun ja lohen kera herkutellen illasuuhun kunnes lähdemme haudoille viemään kynttilöitä rakkaittemme haudoille valaisemaan jouluyötä. Jää narskui kengän alla, kun kynttilämeren keskellä, miljoonien tähtien tuikkeessa hiljennyimme ja muistimme Taivaan kotiin muuttaneita. Oli kaunista, hiljaista. Ja automatkalla soivat joululaulut, niinkuin aina ennenkin. Kunnes saapui se lasten odottama iltainen hetki, kun pääsivät nuo pienet viimein availemaan lahjakääreitä, noita niin kauniista paketoituja lahjoja. Ja kaikkea ihanaa niiden kätköistä paljastui. Oli toiveet kuultu. Kuinka niin nopsaan kulki iltaan tämä ihana päivä, aina nopeammin, kuin koskaan haluaisi. Hiljennyimme jouluyöhön, Jeesuksen seimen äärelle.