26+4
Odotuksessa mukana
Viikot ovat vierineet, puuhaa on piisannut ja ajateltavaa sitäkin enemmän. Ja illalla aina havahdun, kuinka tämä pienin meistä kasvaa sisälläni kovaa vauhtia ja pysähtyessäni pikkupotkuillaan kertoo olemassaolostaan. Tunnen tuon pienen kantapään tai polven, joka masun läpi potkuttelee äidille
terveisensä. Siellä se kulki, pikkuruinen jalka. Voi, se on ihana tunne! Ja kuinka niin suuri osa meitä masuvauva jo on, ei osaisi kuvitella aikaa ennen. Siellä pieni kuuntelee, kun hänelle masun läpi juttelemme, kun masua paijaamme ja suukkoja pienelle lähetämme. Tytöt ovat tässä suuressa odotuksessa niin täysillä mukana ja välillä heistä tuntuu odotus pienen saapumisesta pitkältä. Mutta niin nopsaa on kulkenut tämä ihana aika, joka voisi mielestäni hitaamminkin kulkea.
Tätikin täällä elää mukana, odottaa niin kovin pikkuisen tapaamista, vaikka on se masumatkakin niin ihana, että antaa kulkea ajan rauhassa vain.. Kyllä minä maltan. Siellä se pieni on, meitä kuuntelee, nyt jo niin kovin rakas, mukana menossa <3
VastaaPoista