Kaikki isot ja pienet tavarat löysivät paikkansa.
Koti, sellainen on tästä väliaikaisesta asunnosta tullut. On jokainen huonekalu löytänyt paikkansa ja tuntuukin, että ne ovat aina tuossa olleet, niin hyvin on kaikki tänne pikkukotiimme mahtunut. Ja nyt, kun juuri on haaveiltu kesästä parvekkeella ja paistavasta auringosta aamuteen kanssa pienen pöydän äärellä istuen. Juuri, kun vaatteet ja lelut ovat paikoillaan siellä, mistä ne parhaiten löytää, ja tyttöjen omasta huoneesta muodostunut kaunis heidän näköisensä kokonaisuus sekä on rakastuttu pieneen keittiöön, joka sulautuu olohuoneeseen, on aika lähteä. Juuri, kun parkkihallin mukavuus tuli tutuksi, se, miten lumituiskuisessa aamussa saimme kuivassa autoon nousta, saapui kirje, joka sai kyyneleet silmäkulmiin. Ja ensin mietin, miksi nyt, kun enää olisi niin vähän jäljellä, miksi kaiken tämän keskellä, kun rakentaminen alkaa ja sen myötä on miljoona asiaa hoidettavana. Ja kun vauva syntyy. Miksi, sitä mietin, kunnes ajattelen, on kaikella jokin tarkoitus. Varmasti, vaikken nyt sitä ymmärräkään. Mutta omistaja on muuttamassa takaisin, viimeistään elokuun lopussa on meidän oltava poissa. Katsotaan siis, miten asiat järjestyy, mutta ehkä olisi paras muuttaa ennen kesää, ennen vauvan saapumista, että olisi hänelle kaikki sitten valmiina uudessa, väliaikaisessa kodissa. Kaikki järjestyy, tiedän sen.
Sisko, järjestyy varmasti. On aina järjestynyt kaikkein parhaimmalla tavalla. Ja vaikka ei ole helppoa pakata tavaroita taas, laittaa laatikoihin, kantaa ulos ne ja näiden kuukausien myötä kertyneet muistot, on teitä odottava jossain vielä parempaa! Usko pois, tulee siitä tulevastakin koti, vaikkakin vain hetken aikaa, koti kuitenkin. Se koti, josta aikanaan tulee siitäkin olemaan haikeus lähteä.. Kohti uutta ja tuntematonta luottaen, suurta unelmaa kohti, sen nähden, selviätte varmasti. Tiedän sen! <3 <3 Rutistus!
VastaaPoistaTiedän sen sisko. Kiitos, kun olet siinä, aina. Ja hyvä huominen tuntemattomuudessakin on vastassa, uudessa kodissa, jossa sen aikaa asumme, kunnes on aika muuttaa siihen unelmaan, jota kohti tämä kaikki kuljettaa. Ja helpompi tästä on kuitenkin luopua, kun silloin siitä omasta kodistamme Luuvantiellä. Olen siitäkin selvinnyt, selviän nytkin. Jossain odottaa se, jonne saamme yhdessä kaikin kulkea. Se on kaikkein tärkein asia, yhdessä teemme kodin minne vain!
PoistaLeenu - kuten jo Ammiakin kirjoitti - asioilla on tapana järjestyä :) Ymmärrettävästi tilanne tuo lisätyötä, järkkäilyjä,uuden kodin etsimistä,pakkaamista...Jouduttte nyt työstämään myös suunnitelmia uudestaankin. Muistoja eletyistä hetkistä on kertynyt tässäkin kodissa. Onneksi muistoja ei vie kukaan, hyvien hetkien muistot säilyvät ja uudet tilanteet tuovat uusia muistoja. Kohti ihanaa unelmaa menette - se muista hankalienkin vaiheiden keskellä. Vaikka nyt tuntuu haikealta palaavat nämä hetket sinulle voimaannuttavina muistoina - silloin elät jo uutta vaihetta ja tämä vaihe on sinua kasvattanut,jalostanut. Unelman toteutuminen vaatii meiltä vaivaa, luopumista jostain - tärkeintä on tietää mitä kohti matkaamme. Voimia teille ja siunausta :) LovJu <3
VastaaPoistaOnpa harmillisia uutisia! :( Ihana on nykyinen kotinne ja on siitä varmasti myös haikea luopua, etsiä uutta kaiken keskellä ja aloittaa taas alusta uudessa väliaikaisessa kodissa. Voimia! <3
VastaaPoistaKiitos, Jenny! Voimia varmasti tarvitaan pakkaamisen ja muuton keskellä. Mutta uskon, että kaikella on jokin tarkoitus ja että uusi, sopiva koti löytyy, toivottavasti piankin, että pääsisi ennen kesää ja vauvan tuloa asettumaan :)
Poista