Kotisatama ja kaunis kesäinen Helsinki. Ehdittiin nauttia lounasta ja istahtaa Esplanadin kauniiseen puistoon, auringon lämmittävien säteiden alle. Viipyä
siinä vielä hetken yhdessä kukkia samalla keräillen ja jäätelöt nauttien ennenkuin junamatka maalle alkaisi. Vielä sujautettiin pieniin reppuihin pillimehut ja eväät, rutistettiin ja suukoteltiin, paijailtiin ja syliteltiin, kunnes tuli aika sanoa näkemiin. Eikä äiti voinut kyyneleille mitään, kun juna lähti matkaan pienet rakkauteni mukanaan. Mutta onneksi oli sisko siinä vierellä jakamassa tämän hetken, taputtamassa olkapäähän ja kertomassa, että tytöt pärjäävät, nauttivat matkasta ja mummolassaolosta, ja tiesinhän minä sen. Tiesin, että äidille tämä oli vaikeampaa. Sanoa näkemiin ja olla erossa. Mutta niin reippaina junaan nousivat pienet matkaajat, kuin odottaen suurta seikkailua, päätin minäkin reipastua ja nauttia siskon ja hänen pikkumurujensa seurasta.
Sinne vielä vilkutin ja toivotin hyvää matkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti