Pienimmät askeleet rantahietikolla
Pieniä tyttöystäviä
Aurinko pilkisti pilvien takaa, kun kohtasimme Westendin kauniilla rannalla. Meri oli ihan tyyni, jotenkin pysähtynyt, jäänyt odottamaan talvea sekin. Siellä me, meidän rakkaat lapset, nuo pienet askeleet rantahietikolla. Siellä me, jäähyväisiä jättäen, sillä oli ehkäpä meidän viimeinen kohtaaminen merenrannalla ennen ensi kesää. Ja mitä tuokaan kaikki tuo tullessaan, ennenkuin koittaa uusi kaunis kesä, yhteinen päivä merenrannalla auringonpaisteessa. Ovat pienet jalanjäljet rantahietikolla ainakin hivenen taas isompia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti