torstai 11. lokakuuta 2012

Kerhoaamuja

Minä ja sinä

Meillä on pienimmän tyttöni kanssa kaksi kahdenkeskistä aamua viikossa aina, kun isommat tytöt ovat kerhossa. Piipahdamme kaupassa tai sitten tullaan kotiin viettämään hetki aikaa sylitysten ja vain siinä hiljaisuudessa ollen. On aikaa juoda kupillinen teetä, nostella lounasvärkit jo pöydälle odottamaan ja istahtaa jutustelemaan pienimmän kanssa. Tuijottaa noihin sinisilmiin, jotka loistavat kuin tähdet äidin äänen kuulleessan. Ja kuunnella, kun toinenkin jo niin juttelee takaisin suloisella äänellään. Tai sitten pieni nukkuu. Mutta nämä aamut ovat ihania, vaikkakin aikaisia. Tiedän, että pienet kerholaiset siellä nauttivat olla ja minä nautin näistä kahdenkeskisistä aamuista tuon kaikkein pienimpäni kanssa. On minä ja sinä, ennenkuin lähdetään hakemaan reippaita kerholaisia jatkamaan päivää kanssamme. Onkin heitä jo ikävä.

2 kommenttia:

  1. Niin ikävä teitä, vaikka vasta eilen nähtiin ja sain sylitellä tuota pienintä tätin Kultahippusta. Ootte niiiiin rakkaat! <3

    VastaaPoista
  2. <3 ikävä täälläkin ..kaikkia pieniä(ja isompiakin) Kuvitellaan ja muistellaan mielessämme tyttöjen jutusteluja, Lucaksen eläinleikkejä, pikku-Liliankin nukkevauvanhoitoa ja tietenkin pikkuisimman tyttösen uusia ilmeitä, hymyä...ootte kaikki niin rakkaita <3

    VastaaPoista