Siellä jossain tuoksuu kypsenevän viljan tuoksu, lentelevät pääskyt viljavainioiden yllä. Siellä jossain hehkuu aurinko luoden pellon tähkiin kullankimalluksen. Siellä kantautuvat lasten nauru ja taustalla hiljaisuus. Viljapellon laidalla. Monta muistoa lapsuudesta, monta kultaista. Kun on tummasta pellosta noussut vihreää, kun se kesän myötä on huomaamatta kasvanut ja korsi vahvistunut, tehnyt tähkän päähän. Ja kuinka se sitten kesätuulessa keinuukaan jo keltaisena. Siinä on sellainen omanlaisensa tuoksu. Siinä silloin ja sitten, kun se on puitu. Siellä juostiin siskojen kanssa lyhyiden korsien päällä ja kuului kiva ääni. Silloinkin se oli kuin kultaa. Nyt muistona vieläkin kultaisempi. Kultaa niinkuin tämä hetki ♥
Kauniita, herkkiä kuvia ..kivoja kesämuistoja syksyn selkään! -Tiiti-
VastaaPoistaKiitos, Tiiti, kommentistasi! Kantakoot nämä auringon täyttämät muistot sitten niinä viilenevinä syyspäivinä.. <3
PoistaNiin kauniisti kirjoitit.. Sait ajatukset lentämään kauas lapsuuden kesiin, niihin muistorikkaisiin hetkiin, joita mikään korvaa koskaan. Sekin kun puidun viljakärryn päälle päästii leppäkerttuja etsimään, muistatkos..
VastaaPoistaKuinka taas keinuu kypsä vilja syksyntuntuisessa tuulessa. Kuinka kulkikaan tämä kaunis aika siihen kun viljapeltojen yllä jätetään hyvästejä niille pääsyille, jotka ihan vasta saapuivat.. Kuinka ehtikään kesä jo tähän, tuli elokuu.. Niin paljon eletty, koettu, kerrytetty monenmonta muistoa sydämeen. Siellä ovat tallessa.. Yhdessä voidaan muistella taas! <3
Rakkaat murut mummilan viljapelloilla :) Samoilla vainioilla olen itsekkin siskojeni kanssa leikkinyt. Isä antoi luvan pikkuisen olla piilosilla kunhan emme tallaa kovin hirveesti polkuja viljamereen. Joskus tosiaan viljapelto lainehti kuin meri ja me mukamas "uimme". Erikoista ajatella, että nämä samat vainiot ovat kokeneet jo kuuden sukupolven jalan kosketuksen...<3
VastaaPoista