Mereltä puhalsi lämmin tuuli, kun kävelimme pitkin tuota pitkää siltaa kohti Ruukinrantaa. Rannasta on tullut jotenkin erityinen, sillä siellä on vietetty monia ikimuistoisia hetkiä. Siellä vietimme kesän ensimmäistä merenrantapäivää, kun vasta odotettiin kesää. Sieltä on muisto myös vuoden takaa, kun pienin kulki masussa mukana viimeistä päivää. Tuo pieni, joka nyt tutki rantakiviä ja seuraili isompien touhuja niin osallistuen itsekin. Jonkinlaiset hyvästit kesäälle kai tulimme nytkin jättämään, mutta vielä nautimme auringonpaisteesta, viivyimme sinitaivaan alla pieniä eväitä maistellen ja tuoksuteltiin tuota lempeää merituulta. Ja vaikka kesä on ollut ihana ja antanut kaikkensa, sai tämä päivä toivomaan, että se jatkuisi hetken vielä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti