Torstaina, kun tytöt olivat pienet Hello Kitty-reppunsa pakanneet, toinen nukenvaatteita- ja tarvikkeita, toinen mekkojaan ja kenkiä täyteen, ja kun vaatekassit, trullivaatteet sekä eväät oli ovensuussa odottamassa, oli vihdoin aika pakata auto ja suunnata sen nokka kohti Pohjanmaan lakeuksia. Ja voi, miten reimuissaan siitä olivat tytöt, kun oltiin jo laskettu öitä ja päiviä ja odotettu tätä hetkeä. Matkan varrella pysähdyttiin Ideaparkiin, suureen kauppakeskukseen, jossa tapasimme Annan, Mikon, Lucaksen ja Lilian. Piipahdettiin muutamilla ostoksilla vielä ja haukkasimme palat pääsiäisen keltaisella päällystettyä donitsia. Mummolaan oli pitkä matka, ja vaikka heti Ideaparkin jälkeen vasta puolimatkassa ollessamme kysyi pienin: "Nytkö näkyy mummola?", jaksoivat reippaina istua molemmat loppuun saakka. Laulelimme lauluja, niitä muskarissakin tutuksi tulleita sekä katselimme maisemia unohtamatta tietenkään eväitä ja nameja. Kunnes vihdoin näkyi mummola, jonne meillä kaikilla oli ollut niin kova ikävä. Ja mummin ja faarin syliin juoksivat pienet.
Täällä me olimme ja kaikki rakkaat taas koolla. Oli yhteinen pääsiäisloma vihdoin alkanut!
Äiti aina koristaa kodin kauniiseen pääsiäistunnelmaan.
Takan leivinuunissa paistui yön yli herkullinen karjalanpaisti.
Pääsiäisen suklainen kakku.
Unohtamatta sitä tärkeintä tänään, Pitkäperjantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti