Kaunis masumatka on taittunut jo yli puolen välin ja masu kasvanut sen myötä mukavasti. On matka kulkenut vaiheeseen, jolloin pikkupotkut tuntuvat voimakkaina, pieni hikka alavatsallani ja isosiskojen kädet ovat tunteneet hellät tervehdykset pikkusisarukseltaan. Ovat vierineet viikot nopsaan. Niin ihanat viikot. Viikot, jolloin pahoivointi ja närästys ovat ikävä muisto vain, jolloin vaatekaapin sisältöä käy uudelleen läpi päällepantavaa etsiessään. Niin nautin tästä kaikesta, pikkuisimmasta rakkaudesta sydämeni alla, masuni suojissa. Ja joka elää niin meidän kaikkien mielissä ihan kuin oikeana perheenjäsenenä. On mietitty nimivaihtoehtoja, ostettu pikkuruisia vaatteita sekä kerrottu töihinkin nämä ihanat uutiset. Ja niin tiedän, on ohikiitävä tämä matka. Siksi joskus salaa toivonkin, että voisin ajan kulkua hidastaa, tähän jäädä vain nauttimaan. Mutta siskot sinua niin odottavat, pieninkin kysyy: "Koska se masuvauva oikein syntyy?", joten on sekin sitten niin ihanaa, kun saamme sinut luoksemme, kun saan pikkuisimpanikin syliini sitten hellästi painaa. Mutta nyt nautin tästä matkasta, elämästä, kun pienin on masussa vielä. Siellä on hänen hyvä olla ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti