Hennon hipaisut nyt pieniä potkuja paidan alla ♥
Kaunis aika, odotus. Ohikiitävän hetken se suuri salaisuus, joka paidan alle piiloutuu, kunnes pieni siellä voimistuu. Kasvaa masulle pieni kumpu.
Ihanat viikot, jota nyt jo haikeana ajattelen, kaiholla niitä muistelen, kun pienestä alusta kasvoi isompi, niin nopsaan, niin salaa.
Milloin?
Talvi kului aurinkoisiin päiviin, kulki se alkukevääseen, jolloin näimme ensimmäisen pienen käden vilkutuksen, kunnes niin nopsaa saapui se päivä, jolloin kuljimme kaikin toiseen ultraääneen sinua ihastelemaan. Ja voi, miten mieleenpainuva oli tuo hetki, kun koko perhe istuimme pienen huoneen hämärässä ja näimme sinut, pienet potkusi, pienet sormesi. Niin suurta onnea oli päivä täynnä, kun tyttöjen kanssa ostimme ensimmäisen pikkuisen vaatteen sinulle päivästä muistoksi. Se jäi jokaisen mieleen.
Ja sitä mietin, etteikö tähän milloinkan totu, tähän, ettei haikealla muistelisi, ettei nyt jo masuaikaa kaipaisi. Pieniä potkuja, pientä jalan kulkua kättäni vasten. Hikkaa. Pyörimistäsi. Sitä alkuaikaakin, kun voi onnesta vasta kuiskailla. Kumpa jokaisen hetken muistaisi, kumpa jokaiseen hetkeen voisi joskus palata. Sitä toivoo, että tähän aika pysähtyisi, että edes hidastaisi.
Siellä pieni, tuntemattomuus, meidän ihan ikioma. Pieni masuvauva. Suuri odotus, sitä, kun tytöt kysyvät, koska se masuvauva oikein syntyy, ja sitä, kun itsekin haluaisi jo pienen nyytin syliin, muttei siltikään vielä malta masusta luopua. Ja tulee se aika, tulee kuitenkin, liian pian.
Sitä se on tämä odotus, suurta rakkautta ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti