Jäähyväisiä ja kesäisiä tuulia

Niin päättyi tarinamme Espoossa. Sanoimme näkemiin paljolle, tutuille paikoille, tutuille retkille, läheisyydelle. Sinne heilutimme tutuksi tulleelle leikkipihalle, jonka keinuissa keinuimme korkeuksiin, lumikinoksissa kiipeilimme talvipakkasilla ja vesimlammikoista keräsimme syksyn lehdet. Sinne vilkaisimme kotimme ikkunoihin, joiden äärellä odotimme monet kerrat rakkaita saapuvaksi tai pöydän kulmalla istuen ihmeteltiin roska-auton puuhia. Sinne jäi noiden seinien sisään monta kaunista hetkeä, monta ikimuistoista päivää, monta pimeää vieretysten nukuttua yötä. Sen asunnon sisään, josta tuli meidän koti, vaikkei syksyllä olisi ehkä uskonutkaan. Niin rakas koti, sellainen, jonne oli helppo tulla, helppo lähteä, koska kaikki oli niin lähellä. Ja niin yllätteäen tuli tämä hetki, kun oli aika sanoa näkemiin, hyvästit. Paljolle. Oli laatikoita kertynyt huoneen nurkkiin, oli astioita kääritty paperiin. Oli kaikki hetken kaaosta.

Mutta se kesti vain yhden viikonlopun, joten muutto oli helppo, helpompi kuin silloin Luuvantieltä lähtiessämme, olihan suuri osa tavaroitamme odottamassa laatikoissa tulevaa omakotitaloamme. Mutta helpompaa oli lähteä, sanoa näkemiin, helpompi ainakin kuin osasin ajatella. Ehkä itkut oli jo itketty, kyynelee valuneet silloin niinä pimeinä iltoina muiden nukkuessa ja minun tuijottaessa kaupungin valoja ja miettiessä taas elämää, sen kulkua. Ja nyt matka jatkuisi, maalle. Sinnehän se sielu oli aina kaivannutkin, omaan rauhaan. Siksikö tämä oli helpompaa? Ainakin nyt tuntui siltä. Hyvältäkin.

 Tänään saimme ensimmäisiä vieraita, rakkaita uuteen kotiimme tekemään uusia, kauniita muistoja. Vietimme kesäistä päivää yhdessä lounastaen, puistossa jäätelöistä ja leikeistä nauttien sekä iltapäivällä vielä hyvillä, kunkin itsevalituilla pullilla herkutellen. Ihana päivä, ihana piristys kaiken muuttouurastuksen jälkeen. Tuntui hyvältä, tuntui koti kodiltakin jo, vaikka tuohon tämä paljon uutta.

Puhalluskukkia

Puiston jäätelöhetki

Suloinen jäätelösuukku

.. ja ne tyttöjen tämän kesän lempparijäätelöt.

Pienet kesävarpaat

♥ Äidin kesäheinät ♥

Lilia nautti keinumisesta

"Saa juosta niinkuin kesätuuli, ilman sukkia ja kenkiä" totesi Fanny kevään vielä ollessa aluillaan. Ja nyt oli se hetki. Kesä, jota olimme niin odottaneet.