040308

"Kuinka minut sä löysit, oma lapseni pien,

kuinka juuri mun luokseni etsit sä tien.."

– Lauri Lehtinen -

Viisi vuotta sitten lähdin aamulla käynnistykseen, mutta yöllisten supistusten myötä pääsinkin pian osastolta synnytyssaliin. Siellä kului päivä alkuun keinutuolissa ilokaasun turvin ja myöhemmin iltaan epiduraalista voimaa saaden. Ja illalla syntyi pieni, tummatukkainen tyttö. Suloinen nyytti nostettiin syliini ja minusta tuli äiti. Enkä ikinä olisi voinut kuvitellakaan, millainen matka siitä hetkestä alkoi, miten niin pieni muuttaisi niin paljon, kaiken paremmaksi! Enkä päivääkään vaihtaisi pois tästä yhteisestä matkastamme, jota on yhdessä kuljettu nyt jo viisi ihanaa ja niin nopsaa kulkenutta vuotta.

On pienestä nyytistä kasvanut iso neiti, sellainen reipas ja tunteellinen, huumorintajuinen ja avulias. Sellainen, joka omaa valtavan mielikuvituksen, piirtää prinsessoja ja prinssejä ja rakastaa ballerinatansseja. Leikkii siskon kanssa pikkuprinsessoilla ja barbeilla. Pukee päälleen mieluusti vain mekkoja. Tykkää täyttää tehtäväkirjoja ja ulkoilla. Kirjoittaa perheenjäsenten nimet ja tuntee niiden kirjaimet sekä laskee yhteen numeroita. Huikkii nukkumaanmennessä: "Sä oot kiva ja rakas" ja nukahtaa, kun on hetki höpötelty, kutiteltu, iltarukous luettu ja lempilaulu laulettu. Lempiruoka on lohi ja perunamuusi, herkkuna vaniljajäätelö. Ja odottaa jo uuden kotimme kylpyhetkiä isossa ammeessa siskojen kanssa.

Sellainen, ja paljon enemmän, on mun rakas viisivuotias ♥