Ihan kuin Felia nyt
Joskus mietin, että elämä olisi paljon helpompaa, jos ei olisi tällainen haikailija. Ettei miettisi jo etukäteen, kuinka nopsaa aika kuluukaan, kuinka nuo lapset niin vauhdilla kasvavatkaaan. Ja miksi meninkin selailemaan vanhoja kuvia tuon siskoni kanssa käydyn keskustelun jälkeen, joka koski lasten kasvua. Siitä, millaista elämä olikaan, mitä puuhastelimmekaan, kun minun tyttöni olivat samassa iässä, kun hänen lapsensa ovat nyt. Ja ei voi ymmärtää, miten siitä voi olla kaksi vuotta, kun omani tallusti ensimmäistä kevättään sulaneella maalla. Tai otti juoksuaskeleita kesänurmella. Tuo pienin silloin, joka nyt on jo kolme vuotias. Toisaalta kuin eilinen, silti niin paljon on tapahtunut sen jälkeen. Eikä sitä koskaan kai oikeasti sinne palaisi kuin näin muistoissa, tai niihin hetkiin jäisi, vaikka sitä silloin toivoikin, sillä silloin jäisi paljon saamatta. Mutta useasti sitä havahtuu, kuinka niin ohikiitävän hetken sitä saikaan elää siinä. Tai elää tässä. Havahtuu, miten niin nopsaa niistä hetkistä tuli kauniita muistoja. Joten on nautittava tässä, tänään, sillä tämä aika ei koskaan samanlaisena palaa.
Niin ihania kirjoituksia sinulla. Tulen aina niin iloiseksi lukiessani tekstejäsi ja moneen asiaan voin yhtyä. Ihanat päiväuni siskokset <3
VastaaPoistaVoi sinua sisko, voi meitä.. Elän näissä, niissä monissa lukuisissa tunteissa mukanasi, onneksi voidaan jakaa ne kaikki.. <3
VastaaPoistaJa onpas sillä pienemmällä Fionalla nyt ihan samannäköinen pikkusiskonen! Ikävä teitä jo, vaikka vasta nähtiin!