Viimeisinä päivinä ollaan jätetty hyvästejä.
Kun on ajeltu siskon luo,
vietetty siellä aikaa ja lopulta vielä valvottu yön tunneille
muistellen elämää näiden seinien sisällä
lasten jo nukkuessa
olohuoneessa patjoilla vieretysten.
On pakattu elämää laatikoihin ja
palattu menneisiin hetkiin monessa kohtaa.
On ihasteltu sitä kaunista
maisemaa joka aukeaa yläkerran ikkunasta
ja mieliin kumpuaa ne monet
retket lähimaastossa.
Hetket, kun on tultu ja menty.
On vietetty lukemattomia ihania juhlia ja
sitä ainutkertaista arkea siskon kodissa.
Ja nyt on hyvästien aika.
On aika sulkea kauniin
kodin ovi ja avata jokin uusi.
Ja vaikka minustakin tuntuu haikealta,
tiedän, että kun uskaltaa ottaa askeleen kohti uutta,
voi saavuttaa enemmän kuin uskalsi unelmoidakaan.
Haikeus, niinkuin tämän kauniisti sanoit elämä on välillä luopumista ja uusien ovien avaamista. Nämä uudet ovet tulevat varmasti täyttymään myös muistoista kauniista.
VastaaPoistaOn vaikea sulkea tuttua ovea vaikka tietää, että näin on paras...Se oli kuitenkin ovi, jonka johti kotiin,tuttuun ja turvalliseen. Uusi ovi on vielä vieras - hetkisen - kunnes siitäkin tulee kodinovi, josta käymme ulos ja tulemme *kotiin*.Tavarat ja esineet muuttavat ensin - *sielu* tulee viiveellä mukana...viipyy hetkisen vielä tutussa muistellen, kaivaten.Muistot muuttavat mukana ja elämä jatkuu arjen ja juhlan merkeissä uudessa.Nämä hetket tekevät vieraasta taas kodin <3 ..tutun ja turvallisen..Halit rakkaille <3
VastaaPoista