Jäätelösynttärit

Kahdeksan vuotias, kuinka voikaan jo olla.. Kun ihan vastahan se oli, kun kotiuduttiin sairaalasta ja aloiteltiin arkea pienen vastasyntyneen kanssa, äitinä ja isänä. Ja vuodet ovat juosseet niin nopsaa, tehneet siitä pienestä kääröstä hetkessä isosiskon, koululaisen, kauniin neitokaisen!

Juhlittiin syntymäpäivätyttöä yhdessä rakkaiden, yhdessä ihanien ystävien. Oli sankari toivonut jäätelösynttäreitä ja oli kyllä kovin mielellään näitä sitten itsekin toteuttamassa. Oli sinisiä jäätelötötteröitä ja vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja. Pöydällä leijuvia palloja ja sankarin lempiherkkuja. Oli rivissä rakkaat pienet ystävät ja kakun päällä kahdeksan pastellinsävyistä kynttilää. Siinä niin ylpeänä katselin omaani, tuota herkkää tyttöä, joka vieläkin onnekseni ottaa kauppareissuilla kädestäni kiinni. Mun iso, pieni tyttö. Ja kun ihana päivä oli takana, unohtumaton juhlapäivä tallennettu syvälle sydämiin ja sankari peitelty suukoin sänkyynsä, tuli kyyneleet onneasta, haikeudesta, ajankulusta. Tuli ne uudelleen, kun löysin niin kauniin viestin tyynyltäni: "Äiti, kiitos kivoista juhlista, oli kiva päivä". En odottanut kiitosta, sillä näitä juhlia on kyllä aina yhtä ihana laittaa, mutten kauniimpaa kiitosta olisi voinut kuvitellakaan!

Viikonlopun aloitus!

 Pieni, oma hetki. Hetki, kun istahtaa yövuorojen jälkeen iltapäivällä nauttimaan kupillisen maitoista kahvia ja tajuaa, että on viikonloppu. Ja odotettu talviloma edessä! No, vielä sunnuntaina menen tekemään pitkän vuoron ja sitten voi talviloma minullakin alkaa, ihanaa! :)

Mukavaa viikonloppua kaikille sekä hauskaa ja rentouttavaa talvilomaa sitä viettäville!

Kaksi vuotta omassa kodissa

Moni on kysellyt talostamme ja rakennusprojektistamme ja ajattelin, että nyt on hyvä aika muistella siitä jotain, sillä helmikuussa tulee kaksi vuotta siitä, kun pääsimme muuttamaan omaan kotiimme. Mutta mistä aloittaisin, sillä tämähän on pitkä tarina, tarina, joka elää vieläkin, kai loppuelämän. Omakotitalosta oltiin unelmoitu aina, mutta sen saavuttaminen, toteuttaminen, rakentamiseen ryhtyminen vaati hurjasti rohkeutta ja uskoa. Ja kun tontti oli ostettu, talovalmistaja löytynyt, lukuistat paperit mikä minnekin toimitettu, oli otettu askel suureen tuntemattomaan, sillä mitään emme rakentamisesta etukäteen tienneet. Aloitimme raketamisen n. kolme ja puoli vuotta sitten eli vähän ennen pikkuisimman syntymää ja muuttamaan pääsimme kaksi vuotta sitten eli aika pitkä projekti se on ollut. Kannustalojen autot toivat talon elementit pihaan ja pystyttivät ne, tekivät kattorakenteet ja sitten saapuivat Ruukin kattopellit. Ja kun ne olivat paikoillaan, alkoi meidän rakennusprojektimme. Muistan aina, kun seisoin talomme pihaoven aukossa ja tuijotin sisään miettien, että tästä ei tule valmista koskaan. Se oli yhtä suurta tilaa, valulattia ja seininä tosiaan pelkät elementit. Tässä kohtaa kiitos kuuluu rakennusmestarillemme, joka auttoi alkuun, ohjasi ja neuvoi, sekä isälleni, joka jaksoi ajella miestäni tänne auttamaan. Ilman heitä ei ehkä oltaisi tässä, istumassa unelmieni kodin keittiössä ja muistelemassa tuota aikaa, aikaa, josta selvittiin kyllä hienosti, vaikkei se heppoa aina ollutkaan. Ja vaikkei valmista ole vieläkään, moni asia odottaa vuoroa tai inspiraatiota, niin ympärilleni katsellessa en voi muutakuin kiittää. Paljon tämä on vaatinut, mutta antanut se on sitäkin enemmän.

Pakkaspäivinä

Ollaan niin nautittu talvesta. Ihanaa, kun ikkunan takana aukeaa valkoinen maisema, lumipeite peittää maan ja aurinko luo hangelle pieniä timantteja. On se jännä, kun kesällä aina ajattelee, ettei ole mitään ihanampaa kuin se kesä ja sen tuomat asiat, mutta näin talvella siltikin tuntuu, ettei tästä sittenkään haluaisi luopua. Ehkä juuri siksi, että nyt tämä on ihan oikea talvi pakkasineen ja lumipeitteineen. Ollaan luisteltu ja hiihdetty, laskettu monta liukua takapihan mäestä. On sitten juotu kuumat kupilliset kaakaota ja lämmitelty takkatulen äärellä. Tehty sellaisia asioita, joista todella talvella nauttii!

Kauniita talvipäiviä kaikille teille! 

Ja kiitos ihanista kommenteista, ihanaa, kun olette yhä siellä, vaikka blogissa onkin ollut vähän hiljaisempaa. Kuten tiedättekin, työn aloitus ja arjen pyöritys vievät välillä voimia. Mutta yritän tsempata taas! :)

Kuulumisiamme voi seurata myös instagramissa, nimellä leenaemili, tervetuloa sinnekin!

Ennen ja jälkeen Joulun

Niin vain vierähti ihana jouluodotus, joulu ja vaihtui uusi vuosi.  Me ajeltiin jouluksi lapsuuden kotini maisemiin, kun olin aattoaamuna yövuorostani kotiin selvinnyt. Siellä meitä odotti ihana jouluinen tunnelma ja kaikki rakkaat. Aatto kulki perinteikkäästi iltaan ja viimein siihen hetkeen, kun avattiin joulupaketit, sitäkun lapset olivat odottaneet jo pitkään. Oli ihana ja leppoisa joulunaika, joka niin nopsaa tuntui ohi kulkevan. Uusi vuosi vastaanotettiin täällä meillä. Oli hyvää ruokaa ja siskoni tekemä suklainen kakku sekä monen monta ihanaa hetkeä yhdessä rakkaiden ystävien. Lasten riemu oli valtava, kun viimein lähdettiin ampumaan pellon laidalle raketteja. Miten upeita ne olivatkaan! Iltasella vielä kuumien kupposten äärellä mietimme uutta vuotta, mitä siltä odotammekaan, mitä kaikkea se tuokaan tullessaan.. Olkoon uusi vuosi upea ja täynnä onnellisia päiviä!

Joulupipareita

Joulun alla piparit maistuvat jotenkin erityisen hyviltä, eikä tyttöjä tarvitse kahtaa kertaa kehottaa, kun ehdotan, että leivoittaisiinkos taas muutamat pellilliset joulupipareita. Taustalla soi joululaulut, niinkui omassa lapsuudessanikin joulupipareita leipoessamme, ja pian on muotit ja taikinat levitelty pöydän päätyyn. Pelti täytyy nopeasti enkeleistä, tähdistä ja kuusista, niistä lempparimuoteilla painetuista pipareista, ja ihanasti tuoksuu kodissa joulu!

Minttukaakao

Tänään hypittiin yli pikkuisten lammikoiden, pyöräiltiin hieman jäätynyttä hiekkatietä ja hengitettiin raikasta ilmaa, jossa oli pikkupakkasen tuntu. Lumesta ei ole tietoakaan ja voi, miten se valaisisikaan maiseman kauniiksi. Mutta tänään onneksi aurinko paistoi luoden valon peltojen ylle, tänään nautittiin siitä ja tehtiin hiekkakat uuniin ennenkuin lähdettiin sisään juomaan kuumat kupilliset minttukaakaota. Voi, kun kaakao maistuikin hyvältä ulkoilun jälkeen!